Opetusharjoittelun koonti

Opetusharjoitteluni on päättöseminaaria vaille valmis. Tein koonnin Prezi-työkalulla. Päättöseminaarissa näytän myös Oppimisen polulla liikuntakasvattajaksi -prezini, joka löytyy substanssiosaamisen kohdalta.

Opetusharjoittelun koonti

Merin ja Pekan blogit portfoliopysäkille

Ennakkotehtävänämme oli tutustua kahden opiskelijakollegan blogiin ja havainnoida, miten ammattipedagogiikan näkökulma ja osaamistavoitteet niissä ilmenevät.

Ammattipedagogiikan osaamistavoitteet:

1. Opiskelija osaa tunnistaa ammatillisen opettajan työkentän ja tehtävät.
2. Opiskelija osaa hyödyntää opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa oppimiskäsityksiin ja -teorioihin liittyvää tietämystä.
3. Hän osaa soveltaa vuorovaikutus- ja ohjaustaitoja ja erilaisia opetusmenetelmiä opetuksessa ja ohjauksessa tarkoituksenmukaisesti.
4. Hän hankkii tehtävien hoitamisen edellyttämiä valmiuksia lähiopetuspäivien aikana vertaisryhmissä ja syventyy ajankohtaisiin opetusalan teemoihin ja toimintaympäristöihin.

Tutustuin Merin ja Pekan blogeihin.

Meri@opekorkea

Merille kirjoittaminen ja asian tiivistäminen on luontaista. Sujuvaa, reflektoivaa ja rakenteeltaan helppolukuista. Hän on työskennellyt paljon asiakaspalvelu- ja ohjaustyössä aikuiskoulutuksessa sekä kouluttajana, mutta ei varsinaisesti opettajana ja potee, jos oikein tulkitsen, ajottain siitä jopa alemmuuden tunnetta (aivan suotta!) Henkilökohtaistamisprosessit, tutkinnonperusteet ja TKI-toiminnat ovat tuttua kauraa yrittäjyyden, kaupan esimiehen, johtamisen ja tuotekehityksen ammatti- ja erikoisammattitutkintojen näkökulmasta. Tiedonjanoinen ekonomi laajentaa nyt siis osaamistaan kasvatustieteisiin ja pedagogiikkaan. Fiksu nainen! Kirjoituksissa hän tarttuu lähiopetuspäivien ydinkohtiin, välillä kriittisestikin ja jaksaa motivoitua itsensä kehittämiseen myös äitiyslomalla. Blogista huokuu ammattimainen ote. Hän osaa kiitettävästi reflektoida teemoja omasta näkökulmastaan, vaikkei olisikaan osallistunut teemaa käsittelevään lähiopetukseen.

PKA-AMOK, Pekan portfolio

Pekan 20 vuoden kokemus johtamiskouluttajana ja -konsulttina näkyy blogin sisällöissä ja tavassa käsitteellistää ja reflektoida laajoja kokonaisuuksia. Työelämän pelisäännöt ja -kenttä erilaisine tehtävineen ovat Pekan vahvaa osaamista. Postauksissa monipuoliset kuvat havainnollistavat tekstiä mielekkäästi ja erityisen mielenkiintoista oli lukea itsearviointeja, jossa reflektointi oli toteutettu taulukon muodossa. Kansainvälinen yhteistyö on hänelle työn kautta arkipäivää ja siten myös laaja-alainen vuorovaikutusosaaminen. Pekka tuo kirjoituksissaan esiin, että on saanut kuitenkin pedagogiseen osaamiseensa HOPE-opintojen kautta uusia näkökulmia ja erityisesti opetusmenetelmiä. Hän suhtautuu asioihin melko lunkisti ja maalaisjärjellä, sinänsä ammattialan huomioiden vähän yllättävää, mutta ehkä se onkin vahvan tietotaidon omaavan konsultin merkki.

KV-pedagogiikkaa virtuaalisesti

Päivä käynnistyi ennakkotehtävällä omassa blogissa. Teemana olivat aktivoivat työtavat ja pohdinnan avuksi oli laadittu kolme kysymystä.

1. Mitä aktivoivia opetusmenetelmiä hallitset? 
2. Millaisissa tilanteissa käytät niitä?
3. Miten toteuttaisit ne verkossa? 

Päädyin katsomaan aivan aluksi Amok:n sivuilta opetusvideon Aktivoivat opetusmenetelmät. Omassa opetuksessani käytän usein itsekin ennakkotehtävää virittämään opiskelijoita tulevaan teemaan. Ennakkotehtävät siksikin, että monimuoto-opiskelussa lähipäiviä on suhteellisen vähän ja on tärkeää päästä heti asiaan kiinni, kun kokoonnumme yhteen. Vältän omassa opetuksessani perinteistä luentoa, jossa luennoitsija on yksinpuhuja. Sain tästä tarpeekseni yliopistolla, kun istuin päivästä toiseen vain passiivisena muistiinpanojen kirjoittajana. Liikunta-alan opiskelijoita luennot eivät lähtökohtaisestikaan kovin paljon innosta, he haluaisivat opinnoissaan keskittyä mahdollisimman paljon oman kehon käyttöön, mutta teoreettista opetustakin jonkun verran tarvitaan. Pyrin tosin rytmittämään käytäntöä ja teoriaa intervallityyppisesti, jolloin opiskelijat jaksavat paremmin keskittyä.

Helpoiksi aktivointimenetelmiksi olen kokenut erilaiset pari- ja ryhmäkeskustelut, joiden tukena hyödynnän usein case-esimerkkejä, väittämiä, kuvia ja opiskelijoiden tunnekokemuksia. Joskus keskustelut toteutetaan liikkuen esim. kävellen pienenä happihyppelynä ulkona. Toisinaan käytän puhuja-observoija työskentelyä: toinen parista kertoo kokemuksensa ja toinen reflektoi kuulemansa puhujalle. Toiminnallisemmista opetusmenetelmistä posterinäyttelyt ja learning cafe -tyyppiset ryhmätyöskentelyt ovat tutuimpia. Tosin nykyisin sekoitan ryhmiä pöytävaihtojen välissä enemmän, koska olen kokenut vähän tylsänä isännälle/emännälle istua koko ajan saman pöydän ääressä. Tällöin pöytälakana/fläppipaperi on ainoa, joka pysyy koko ajan samassa paikassa. Palaute- ja asennejanan käyttöä olen lisännyt, sillä koen opettajana niiden kautta saavani jatkuvaa tukea opetuksen suunnittelulle ja keskustelun herättelyille. Esimerkiksi pari päivää sitten saimme aikaan mielenkiintoisen keskustelun, kun laitoin soveltavan liikunnan opintojaksolla opiskelijat valitsemaan asennejanalta oman paikan sen mukaan, miten avoimia ja suvaitsevaisia erilaisten ihmisten (kehitysvammaiset, liikuntarajoitteiset, maahanmuuttajat, vanhukset..) kohtaamiselle he tällä hetkellä ovat.

Verkossa aktivointikeinoina käytämme oppilaitoksessamme Moodlea ennakkotehtävien palautuskanavana, mutta liikunnan ammattitutkintolaisilla on käytössä myös keskusteluissa omat blogit, joihin annetaan erillisiä pohdinta ja vertaiskommentointitehtäviä. Viimeksi lähijaksolla kokeilin Padlet-toimintaympäristöä aktivointitapana. Opiskelijat saivat kirjoittaa kommentteja luennon alussa ja aikana alustalle, sitä voisi varmasti hyödyntää osittain myös palaute- ja asennejanan alustajana. Viime keväänä kokeilin ensimmäistä kertaa myös Twiittausta osana opiskelijoiden seminaaripäivää, näin hästägitkin tulivat tutuksi. Virtuaalisista oppimisympäristöistä kokonaisina opiskelupäivinä minulla ei ole opettajan näkökulmasta kokemusta.      

Virtuaalisessiossa HOPE-ryhmämme toimi havainnointitehtävissä iVET-ryhmän opiskellessa AC-alustalla aktivoivia työtapoja, yhteisenä kielenä toimi englanti. Opiskelijaryhmä käsitteli mm. kulttuurieroihin liittyviä haasteita. Suomalaiset nostettiin esimerkkinä hiljaisista oppijoista. Pohdittiin, onko hiljaisuudessa kyse passiivisuudesta, haluttomuudesta oppia, ymmärtämättömyydestä vai ujoudesta. IVET-ryhmäläiset kyseenalaistivat myös sen, onko luennolla järkeä kysyä aktivoivia kysymyksiä keskustelemalla yhdessä koko luokan kesken, jos vain tietyt opiskelijat osallistuvat tähän. Onko opiskelija joka on hiljaa itse asiassa passiivinen vai ajatteleeko hän liikaakin? Miten eri tavoin voisi opiskelijoita aktivoida muuten kuin keskustelemalla, niin, että hiljaiset ja ujotkin saataisiin mukaan? IVET-ryhmä purki ajatuksiaan erilaisten oppimisnäkemyksien kautta ja keskiössä oli oppimisnäkemyksellinen vertailu itseohjautuvuuden ja tiukasti ulkoapäin kontrolloidun näkemyksen erilaisissa näkökulmissa.

KV-ryhmän verkko-oppimisessa on paljon haasteita, osa teknisiä, osa kulttuurisia. Äänenvoimakkuuteen ja selkeyteen on kiinnitetävä erityistä huomiota, minulla oli välillä todella hankala saada puheesta selvää kun mikrofoni särisi ja englannin ääntämys oli vaihtelevaa. Kulttuurinen ero taas lienee toisen puhumisen ja näkemyksien kunnioittaminen, päällekkäin puhumista ilmeni paljon ja keskustelun vetäjän olisi pitänyt olla jämäkämmin antamassa puheenvuoroja. Eräs opiskelija provosoi ja provosoitui ja häipyikin sitten suurieleisesti kesken kaiken langoilta. Kysymysten asettaminen tulisi yleisesti ottaen olla riittävän selkeää ja yksinkertaista, jotta kaikki mukanaolijat ymmärtävät, mistä kulloinkin keskustellaan. Itse tipahdin välillä kärryiltä, mutta onneksi kuvat ja YouTube-linkit havainnoivat, mistä oli kyse ja sain idesta nopeasti kiinni. Chatin yhtäaikainen käyttö oli itselleni mieluista, mutta saattoi olla osalle vaikeaa keskittyä moneen tietolähteeseen yhtäaikaa.

Omalla työurallani pääsen aika ajoin opettamaan englanniksi tai oikeastaan suomen ja englannin yhdistelmänä, kun muutamia opiskelijoita tulee eri kulttuureista. Tähän asti olen suoriutunut siitä mielestäni ihan hyvin, kehonkieli ja muut vaihtoehtoiset kommunikointitavat esim. kuvat ovat auttaneet vuorovaikutustilanteissa. OSAO:lla tuntiopettajana työskennellessäni opetin liikunnan lyhytkurssin valmistavissa opinnoissa, jossa ryhmässä oli eri puolilta maailmaa tulleita opiskelijoita ja yhteistä kieltä sai todenteolla etsiä. Siitäkin selvisin kuitenkin avoimella asenteella. Lähtökohtaisesti koen, että voisi tehdä hyvää käydä opettajavaihdossa jossakin, jotta vieraan kielen käyttöön saisi lisävarmuutta.  

Substanssiosaaminen, virtuaalinen CV

Lähipäivän sisältöön liittyen rakensin oman osaamisen polkuni Prezi-työkalulla. Näytin tämän työyhteisössäni ja päädyimme heti ottamaan Prezi-työkalun käyttöön oppilaitoksemme koulutusmarkkinoinnissa. Tätä oli kiva tehdä, sähköinen CV.

Osaamisen polulla liikuntakasvattajaksi

Arvo-osaaminen - opettaja ja etiikka

Lähipäivässä työstimme arvo-osaamistamme pienryhmissä todaysmeet-alustalla digitaalisten pöytäliinojen avulla. Pöytäliinoilla oli erilaisia case-esimerkkejä, joista tuli keskustella. Blogipostauksessani päädyin kuitenkin avaamaan arvo-osaamistani vähän eri pohjalta. Lueskeltuani OAJ:n laatimaa esitystä opettajan eettisten periaatteiden taustalla olevista arvoista, pohdin, miten ne näkyvät omassa toiminnassani ja työssäni.

Ihmisarvo 

Ihminen nähdään ajattelevana ja oppivana persoonana. Erilaisuuden kohtaamista, erilaisten mielipiteiden ja asenteiden ymmärtämistä opettelen läpi elämäni. Haluan nähdä itseni suvaitsevaisena ja avoimena ihmisenä, mutta se ei yllättäin olekaan niin helppoa, kun kohtaan ihmisen, joka edustaa vastakkaisia arvoja. Sen olen tehnyt itselleni selväksi, että kaikkea minun ei tarvitse hyväksyä, mutta voin pyrkiä ymmärtämään erilaisten persoonien käyttäytymismalleja ja pyrkiä toimimaan itse opettajana turvallisen ja hyväksyvän oppimisilmapiirin puolesta. Vamma, vammattomuus, etninen tausta, ikä tai sukupuoli ei pelota minua, olen tottunut työskentelemään monenlaisten ihmisten kanssa. Tätä uskallusta kohtaamiseen - ihminen ihmisenä - pyrin opiskelijoillekin välittämään.

Totuudellisuus 

Tutkiva lähestymistapa edellyttää avointa keskustelua ja totuuden etsimistä. Olen kiinnostunut toimintojen taustalla vaikuttavista tekijöistä: miksi käytäntöjä on niin hankala muuttaa, miksi joistakin asioista vaietaan, miten kukin hahmottaa maailmaa kokonaisuutena? Kun jokin asia mietityttää tai koen sen haastavana, sanon sen ääneen ja haluan löytää ratkaisuja. Samaa toivon myös opiskelijoilta ja kollegoilta. Kannustan keskusteluun, mutta myös ratkaisujen ja päätösten tekoon sekä niihin sitoutumiseen.

Oikeudenmukaisuus

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen sekä syrjinnän ja suosimisen välttäminen. Koen olevani oikeudenmukaisuushakuinen ihminen. Koska itse olen melko tunnollinen toiminnassani, koen joskus epäoikeudenmukaisia tilanteita, jos samaa ei vaadita vaikkapa kollegaltani. Koen myös opiskelijoiden numeerisen arvioinnin välillä suureksi tuskaksi ja haluan avata kriteerejä, joiden perusteella arviointia toteutan. Tämä on mielestäni rehellisyyttä myös itselle ja poistaa suosimista ja syrjimistä opiskelijoiden kesken. Urani aikana minulle on yhden kerran sattunut valitustilanne, jossa arviointiani on kyseenalaistettu ja vaadittu oikaisupyyntöä. Tästä oppineena teen entistä tarkemmin selväksi, mihin arviointini kulloinkin pohjautuu.

Vastuu ja vapaus

Opettajan vastuu on sidoksissa lainsäädäntöön ja opetussuunnitelmiin. Tämä mielestäni helpottaa perustehtäväni hahmottamista. Teen työtäni tiettyjen linjausten mukaan ja työni suunnittelu pohjaa yhteisesti tarpeellisiksi koettuihin tietoihin ja taitoihin. Tämä myös helpottaa vaadittavien asioiden perustelua opiskelijoiden suuntaan ja yhtenäistää opettajien toimintaa. Opettajan työ on todella vastuullista, sen olen vuosien myötä tajunnut kiperiä tilanteita kohdatessani, mutta pidän myös sen tuomasta vapaudesta työn toteuttamiseen ja kehittämiseen.

Opettajan suhde työhönsä

Opettajan oman persoonan kehittäminen ja hoitaminen ovat hänen oikeutensa ja velvollisuutensa. Työkokemuksen karttuessa joustavuus ja tilannetaju vahvistuvat. Riippumatta omasta temperamentista ja halutusta toimintatavasta, vuorovaikutus ja mukautuminen rakentavat yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. Omalle jaksamisellekin on toki rajansa ja työhyvinvoinnista on huolehdittava pitkälti itse. Ohjaussuhde opiskelijoita kohtaan voi olla empaattinen, mutta opettajana minun on tiedostettava, milloin esimerkiksi on syytä ohjata opiskelijaa tukijärjestelmässä eteenpäin muille tahoille. Tästä pyrin herkin tuntosarvin pitämään kiinni ja on huojentavaa, kun muita ammattilaisia tulee oman työn tueksi, opettajan työ on yhteisvastuullista.

Opettaja ja oppija 

Opettajan tehtävään kuuluu oppijoiden kasvattaminen yhteistyöhön ja hyviksi yhteiskunnan jäseniksi. Yhteistyön, toiminnallisuuden ja osallisuuden korostaminen opetusmenetelmissä, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotyössä suhteessa opiskelijoihin edesauttavat yhteiskunnan jäseniksi kasvamisessa. Yhteistyön ja toiselta oppimisen merkitys korostuu etenkin aikuisopiskelijoilla, jotka usein haluaisivat toimia hyvin itsenäisesti ja tehdä tehtäviä yksin. Myös aikuisopiskelijan mukautuminen oppilaitoksen käytäntöihin ja opiskelumenetelmiin vie toisinaan aikaa ja vastustamista saattaa esiintyä oman kokemukseni mukaan mm. verkko-opintojen yhteydessä. Näen, että haasteisiin tarttuminen ja kivikkojen ohittaminen yhdessä on myös osa ammatillista kasvua niin opiskelijan kuin opettajankin kohdalla.

Opettaja työyhteisössä 

Keskinäinen apu ja tuki ovat keskeisiä periaatteita työyhteisössä. Opetussuunnitelmatyöstä ja opetusmenetelmien kehittämisestä opettajatiimeissä pidän kovasti. On hedelmällistä jakaa menetelmiä ja kokemuksia sekä miettiä, miten itse opettajana voisin vielä paremmin tukea opiskelijaa tämän ammatillisessa kasvussa ja tehtävistä suoriutumisessa. Materiaalin jakaminen kollegoiden kesken on myös järkevää resurssointia. Yhteisopettajuuden muotoja pyrin toteuttamaan aina, kun se on mahdollista ja aivoriiheen osallistun mielelläni kun sellainen kohdalle osuu.

Opettaja ja sidosryhmät

Yhteistyön tavoitteena on oppimisen ja kehityksen tukeminen sekä oppimismahdollisuuksien laajentaminen. Erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa toimiminen on opiskelijan oikeusturvan varmistamista mutta myös mielestäni omaa työtäni helpottavaa ja tukevaa. Autenttiset toimintaympäristöt ja asiakasryhmät mahdollistavat myös laajemmin työelämän haltuunottamista.

Opettaja ja yhteiskunta

Opettajan mahdollisuudet toimia työssään ovat riippuvaisia omasta sitoutumisesta, mutta myös opetustyöhön ja koulutukseen osoitetuista voimavaroista. Oman perustehtävän fokusointi ja säännöllinen muistuttaminen siitä ohjaa työskentelyä. Etenkin opettajan työhön kuuluvaa suunnittelu- ja kehittämistyötä on toisinaan rajattava ajankäytöllisesti, helposti huomaan tekeväni ylityötunteja ilmaiseksi. Sen huomioiminen on osa työssäjaksamista ja oman työn arvostamista.

Tutkimus-, kehittämis- innovaatio-osaaminen

Lähipäivä alkoi Merin ja Niinan MO-tehtävällä, joka käsitteli palautteen keräämistä ja hyödyntämistä esimerkiksi koulutusten kehittämisen kannalta. Haastatteluvideo PPSHP:n koulutuspalveluiden toiminnasta toimi yhtenä alustuksena pari- ja ryhmätyöskentelyllemme. Keskustelimme mm. millaisia tapoja palautteen keräämiseen hyödynnetään omassa oppilaitoksessamme. Itse käytän perinteisiä paperilomakkeita ja jonkun verran sähköistä palautteenkeruuta joko vapaamuotoisesti tai struktuurisesti. Usein hyödynnän myös toiminnallisempia tapoja erityisesti oppituntien päätteeksi esim. palautejanat, kuvan piirtäminen fläpille, hymynaaman valikointi ja draamallisemmat patsasmuodostelmat ryhmittäin. Keskustelimme myös miten palautteeseen tulisi suhtautua ja miten sitä hyödyntää, milloin sen perusteella kannattaa muuttaa toimintaa jne. Omalla kohdallani huomaan ottavani usein vähän turhankin vakavasti ja tutkivasti saadun palautteen. Kehittämispalautteiden kohdalla jään miettimään etenkin oman toimintani muuttamista. Vaikka suurinosa palautteista olisi ollut positiivista, voi pari negatiivista palautetta "pilata fiiliksen ja innon". Palautteen keruun kannalla olen joka tapauksessa ja nykyisiä resursseja enemmän minua kiinnostaisi tutkia palautteita koulutuksen vaikuttavuuden näkökulmasta. Onko koulutuksen annilla sinänsä siis vaikuttavuutta osallistujien toimintaan, miten he vievät oppeja eteenpäin omissa työyhteisöissään jne.

Päivä eteni Amok:n TKI-päällikkö Tomi Guttormin alustuksella ammatillisen opettajan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotyöstä. Pohdimme pienryhmissä, mitä termeillä tarkoitetaan ja miten ne näkyvät ammatillisen opettajan työssä. Päädyimme melko nopeasti yhteisesti toteamaan, että vaikea erottaa mitään näistä kolmesta omaksi alueekseen, kaikki kolme nivoutuvat toisiinsa muodostaen toisiaan tukevan kehän. Tutkimustyö tuottaa soveltavaa tietoa sekä alakohtaiseen substanssiosaamiseen että pedagogiseen osaamiseen, mitä ja miten koulutusta tulisi kehittää, mitkä ovat alan kehitystrendit. Kehittämistyössä pyritään vastaamaan tutkimuksissa nousseisiin alueellisiin ja valtakunnallisiin odotuksiin esimerkiksi erilaisten hankkeiden avulla. Tutkimus- ja kehittämistyön tuloksena syntyy puolestaan innovaatioita kuten uudenlaisia menetelmiä tai oppimisympäristöjä. Innovaatiotestausta tukemaan puolestaan tarvitaan jälleen tutkimustyötä jne. kehä pyörii eteenpäin.

Ammatillisen opettajan TKI-osaamisessa painottuvat työelämästä nousevat odotukset, jolloin työelämä voi toimia oppilaitokselle jopa toimeksiantajana. Opiskelijat toimivat kehittäjinä yhteistyössä työelämän edustajien kanssa ja opettajan rooli on ohjata prosessia. Projektioppiminen ja ongelmanratkaisuun pohjautuvat opetusmenetelmät tukevat ammatillisen oppilaitoksen TKI-toimintaa. Oman oppilaitoksemme TKI-toiminta näkyy mm. kahdessa erilaisessa hankkeessa, jotka käynnistyvät ensi vuoden alusta. Toisessa hankkeessa kehitämme innovaatiomallia, jossa liikuntaneuvojaopiskelijamme painottavat opintonsa oppilaitoksessamme soveltavaan liikuntaan ja toimivat oppisopimuksella asukastuvan toiminnassa mm. henkilökohtaisina avustajina erilaisille erityisryhmien asiakkaille. Oppilaitosyhteistyössä toimii OSAO Kontinkankaan yksikkö, joka puolestaan antaa valmiuksia vammaistyöhön. Mallissa liikunta-alan opiskelijat otetaan työelämässä aktiivisesti mukaan muiden hyvinvointiasiantuntijoiden piiriin ja innovaatiota kehitetään aidosti työelämän edustajien, opettajien ja opiskelijoiden yhteistyön kautta. Toisessa kehittämishankkeessa liikuntaneuvojaopiskelijat toimivat oppisopimuksella koululla liikunnallistamassa arjen toimintaa ja ympäristöä. Tällöin liikunta ei keskity vain liikunnanopettajan harteille vaan liikunnallistamista kehitetään eri oppituntien sisältöihin liikuntaneuvojaopiskelijan avulla yhteistyössä koko koulun henkilökunnan kanssa.  

Iltapäivällä tutustuimme Amok:n innovaatioihin Innomyllyyn, Hopeen ja e-Apeen. Innomylly, erilaiset oppimisympäristöt koulun salitilassa on kiehtova ja motivoiva innovaatio. Tukee omaa ajatteluani erilaisten toimintaympäristöjen merkityksestä oppimisen ja motivaation kannalta. Hope on puolestaan opintomatka itseen, reflektoinnin mahdollisuuksiin ja yksilöllisiin kehittymisen polkuihin. E-Ape vastaa nykypäivän tarpeeseen ajan ja paikan riippumattomuudesta, verkostoitumisesta ja verkkopedagogiikasta, joka monessa oppilaitoksessa on vielä melko tutkimaton mahdollisuuksien maaperä.

Työkaluna tutustuimme Padlet-ympäristöön. Siitä innostuneena hyödynsin sitä heti liikunnan ammattitutkintolaisten lähiopetuspäivässä, joka alkoi teemalla viestintä- ja vuorovaikutus. Kukin opiskelija sai kirjoittaa padlet:lle kuulumisensa etäjaksolta ja odotuksensa tulevalta lähijaksolta. Otin heidän kanssaan myös oppimispäiväkirjatyökaluksi blogin kirjoittamisen. Ihan mahtavaa huomata, että Hope-opinnot konkretisoituvat pikku hiljaa omassa opettajan työssä :)

  

Työyhteisöosaaminen

Lähiopetuspäivä käynnistyi Marja Koukkarin luennolla Voimavara- ja ratkaisulähtöisyys ammatillisen opettajan työssä. Marja käytti paljon esityksessään kuvia, kuten silmälaseja, solmuja ja kukkia metafoorina ratkaisukeskisen ajattelutavan omaksumisessa. Erityisesti mieleeni jäi ajatus Kastele mieluummin kukkia kuin rikkaruohoja. Kunpa opettajana osaisin työyhteisössäni ja opiskelijoiden kanssa vielä enemmän keskittyä hyvään, suunnata energiaani yhteisön voimaantumiseen. Omassa työyhteisössämme olemme opetelleet vuorovaikutusta Tony Dunderfeltin lanseeraamien temperamenttivärien keltainen, punainen, vihreä ja sininen avulla. Itse olen temperamentiltani kelta-vihreä. Tunnistan itsessäni keltaisen innostumisen, luovuuden ja kannustamisen. Pidän hyvänä, että temperamentissani on myös vihreää, joka on sovitteleva ja harmonisoiva, konsensuksia etsivä, vaikkakin välillä se johtaa hieman välikädessä olemiseen vahvojen persoonien joukossa. Uskon tästä kuitenkin olevan apua työyhteisöosaamisessani.

Saimme Marja Koukkarin luennolla tehtäväksemme kertoa itsestämme ominaisuuksien avulla, jotka sattumanvaraisesti jaettiin meille pienillä lapuilla. Lapuista sai käydä vaihtokauppaa muiden kanssa. Kuinka ollakaan sain vihreitä ja keltaisen lapun.. Armollisuutta ja itsensä hyväksymistä. Sitä työtä olen erityisesti tänä syksynä itseni kanssa joutunut tekemään. Toivoisin, että osaisin antaa itselleni välillä aikaa oppimiseen, riittävän hyvän suorituksen hyväksymiseen. Olen niin kehittymisorientoitunut, että sokaistun asioille, jotka jo sellaisenaan toimivat. Onneksi tiedostan tämän ja tänä syksynä olen vähän jarrujakin itselleni laittanut. Se on omaa ammatillista kasvuani, jota välillä kipuilen.
       

Perehdyin myös Yhteisöllisyys ja voimavarat -opetusmateriaaliimme, josta nousi mielestäni kolme oivaltavaa periaatetta erilaisten ihmisten kanssa toimimiseen: uteliaisuus, neutraalisuus ja kurinalaisuus. Uteliaisuuden periaate sisältää aidon kiinnostuksen toista kohtaan, lähtökohdan, että kohdattu ihminen on aina laaja kokonaisuus, jolla on monenlaisia rooleja ja kiinnostuksen kohteita, ja ne myös heijastuvat asennoitumisessa elämään. Neutraalisuuden periaate haastaa tunnistamaan ja osin kyseenalaistamaankin omat lähtökohdat ja kontekstit. Kurinalaisuuden periaate muistuttaa omista voimavaroista, rajoista, vastuusta ja vallasta. Lähtökohtana on ihmisten vahvuudet ja valmiudet, ei viat ja vajaavuudet.

Päivä jatkui Pekan MO-tehtävällä, joka käsitteli johtajuutta. Itse asiassa erittäin hyvä jatke aamulle, kun ensin olimme pohtineet Marja Koukkarin kanssa itsemme johtamista. Pekan asiantuntevasta alustuksesta kolahti eniten lause: Johtajan tärkein tehtävä on tukea työntekijöidensä onnistumista. Tämän voi suoraan viedä myös opetustilanteeseen, opettajan tärkein tehtävä on tukea opiskelijan onnistumista. Miksei myös työkaverin tehtävä olisi tukea toista onnistumiseen, antaa tätä kautta oma panos koko työyhteisön vahvistumiseen. Pekalla oli havainnollistava nelikenttäkuva, jossa hän eritteli johtajuuden malleja autoritäärisestä tavasta osallistavaan ja delegoivaan. Mikään tapa ei sinänsä ole toista parempi tai huonompi, jos niitä osaa hyödyntää tilannekohtaisesti. Liittyy läheisesti vaikkapa opetusmenetelmienkin valintaan, millainen rooli opettajana niissä kulloinkin on. Päivän toinen MO-tehtävä oli Arin vetämä levitysoppi. Jälleen oiva esimerkki siitä, miten opiskelijakollegat lähtevät lentoon, kun he saavat opettaa omaa alaansa ja substanssiosaamistaan. Huikeaa seurattavaa, Ari olisitpa sinä aikanaan ollut matikan openi!

Päivä päättyi haastattelutehtävään. Haastattelin työyhteisömme kokenutta kollegaa työelämä- ja työyhteisöosaamisen näkökulmasta. Ihailen hänen taitoaan nähdä laajoja kokonaisuuksia ja kiteyttää niistä ydinasioita. 

1. Olet liikunta-alan koulutusorganisaatiossa töissä. Millainen on oma työnkuvasi?

Minut on palkattu kehittämään liikunnan ammatillista koulutusta ja erityisesti ottamaan haltuun näyttötutkintojärjestelmää liikunnan aikuiskoulutuksessa. Kehitän opetusten sisältöjä, työmenetelmiä yhdessä toisten opettajien kanssa ja mahdollistan hyvinkin erilaisia koulutuskokeiluja (liikuntaneuvojakoulutus LPT 1-2, jossa yhteistyökumppanina on Oulun kaupunki ja liikuntaneuvojia on 20 oppisopimuksella peruskouluissa; perheliikunnan hanke, jossa yhteistyössä terveysasema, asukastupa, lastenvalvojat ja jossa perhe- ja lastenliikunnan koulutus toteutetaan oppilaitoksellamme, vammaisavustajapainotteinen liikuntaneuvojakoulutus yhteistyössä hankkeen kanssa ja jossa soveltavan liikunnan koulutus on merkittävässä roolissa, lastenliikunnan hanke, jonka pohjalta tullaan toteuttamaan liikuntaneuvojakoulutus toisella paikkakunnalla, liikunnan ammattitutkinnon vienti Pudasjärvelle, jossa painotuksena on liikuntamatkailun kehittyminen ja työllisyyden lisääntyminen alueella.

2. Millaisia muita työtehtäviä liikunta-alan koulutusorganisaatiossasi on ja miten ne tekevät yhteistyötä keskenään?


Hankeyhteistyö on merkittävä toiminnan kehittämisessä ja erilaisten yhteistyökumppaneitten löytymisessä. Eri työntekijät tekevät yhteistyötä hankkeiden kautta oman osaamisalansa puitteissa. Yritysasiakkaiden virkistys- ja työhyvinvointipalvelujen sovittaminen koulutuksen kanssa yhteen on joskus haasteellista tilojen ja välineiden jakamisen suhteen. Lyhyet koulutukset ja leirit muodostavat vapaansivistystyön alueen ja se täydentää ammatillista koulutusta ja lyhytkursseja voidaan sovittaa osaksi opetusta. Rehtori vastaa kokonaisuudesta, koulutuspäällikkönä minun tärkeimmät työkaverini ovat opettajat ja kurssisihteeri, liikunnanohjaajat toimivat yrityspalvelujen puolella ja talossa on myös kaksi liikuntaneuvojaksi opiskelevaa oppisopimusopiskelijaa sekä vahtimestari ja taloushallinnon henkilö.

3. Millaisia haasteita näet työyhteisösi osaamisessa ja yhteistyössä?

Liikunta-ala on kasvava koulutusala ja vaatii henkilökunnalta ajan tasalla olevaa osaamista liikunnan ohjaamisen lisäksi liikuntaneuvonnasta ja terveyden edistämisestä. Luovien alojen yhdistäminen liikuntaan on vasta alkutaipaleellaan, vaikka innostusta ja kokeiluja onkin ollut kiitettävästi. Liikunta-alan laaja-alaisuus ja ammatillisen koulutuksen laajentuvat haasteet ovat ”perinteiseen” liikuntaohjaustyöhön sitoutuneelle uuden oppimista ja osittain tiedollista ristiriitaa. Toisen henkilön ammattitaidon kunnioittamiseen ja luottamiseen pitää panostaa ja toisaalta on realistisesti myös otettava esille mahdolliset puutteet osaamisessa. Henkilökunta saa voimavaroja työpaikkamme hyvästä maineesta, mutta samalla se voi olla sudenkuoppa pitkässä juoksussa. Uuden työntekijän tulo on osoittanut perehdyttämisen riittämättömyyden. Kevyt perehdytys kuormittaa muuta henkilökuntaa ja turhauttaa uutta työntekijää. Tässä meillä on parannettavaa vielä. Työntekijöille alkaa löytyä omia vastuualueita, tiimit toimivat itsenäisesti ja talousseurannassa arvioidaan onnistumisia sekä panos ja tuotos-suhdetta. Viikoittainen henkilökuntakokous mahdollistaa nopean asioiden käsittelyn ja reagointimahdollisuuden tulevaan viikkoon.

4. Millaista osaamista omassa liikunta-alan koulutusorganisaatiossasi tarvitaan?

Liikunta-alan osaamiskeskuksena tarvitsemme osaamista aikuisten näyttötutkintojärjestelmästä, työelämän hyödyntämisestä opiskelussa, eri- ikäisten liikunnan ohjaamisen opettamisen työmenetelmistä, painopistealueiden 1. soveltavan liikunnan ja 2. seikkailukasvatuksen/liikunnan osaamisesta, työhyvinvoinnin osaamista, hanketoimintaosaamista ja asiakaslähtöistä räätälöintiä palvelumyyntiin.

5. Miten teette koulutusorganisaatiossasi yhteistyötä liikunta-alan työkentän kanssa?

Harjoittelu- ja oppisopimustyöpaikat ovat liikunta-alan työpaikkoja, näyttöjen arvioijat ovat työelämän edustajia, kehittämistyöhön kutsumme liikunta-alan osaajia, hankeyhteistyössä teemme yhteistyötä alan osaajien kanssa, järjestämme yhdessä tapahtumia ja seminaareja, koulutamme työelämän ohjaajia ja arvioijia.

6. Mitkä ovat keskeisiä liikunta-alan työelämäosaamiseen liittyviä asioita, joita omassa koulutusorganisaatiossasi haluatte opiskelijoillenne painottaa?

Vuorovaikutustaidot ovat keskeiset taidot asiakaspalvelutyössä ja erilaisissa ohjaustilanteissa. Asenne työntekoon eli sisäisen yrittäjyyden ymmärtäminen omassa toiminnassa sekä osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen osana ammattitaitoa.

7. Millaisena näet omassa koulutusorganisaatiossasi tulevaisuuden näkymät ja mahdolliset kehittämisenkohteet työelämäläheisyyden näkökulmasta?

Toiminta tulee tiivistymään liikunta ja sosiaali- ja terveysalan kanssa hanketyön kautta. Liikunnan terveyttä edistävä vaikutus ja keinot ennaltaehkäisevässä toiminnassa ovat merkittävät ja liikunnan painoarvo tulee kasvamaan. Oppilaitoksemme fyysiset olosuhteet tulee saada kuntoon (kosteusongelmat, tilojen riittämättömyys ja epäkäytännöllisyys) ennen kuin koulutuksen laajentuminen todella pääsee vauhtiin. Työelämän edustajille tulee jatkaa ja tehostaa koulutusta ohjauksen merkityksestä ja tuoda esille koulutuksen sisältöjä. Yhteistyö tilojen ja välineiden yhteisestä käytöstä jatkuu työelämän kanssa ja erilaiset tapahtumat ja projektit hyödyntävät työpaikkoja ja edistävät käytännönläheisyydellään opiskelijoiden oppimista.

Työelämäosaaminen

Lähiopetuspäivään mahtui kaksi MO-tehtävää: Heikin ja Karin opettama LVIS-tuokio ja Tainan opetustuokio työhyvinvoinnista. Erityisesti Tainan käsittelemä työhyvinvointiteema oli minulle hyödyllinen ja mieluinen. Asiaa tarkasteltiin yksilön itsetuntemuksen ja elämänhallinnan näkökulmasta, kokonaisvaltaisesti levon, liikunnan, ravitsemuksen ja omien arvojen lähtökohdista. Jäin omalla kohdallani miettimään esimerkiksi ajankäyttöäni oman, lähipiirin ja yhteiskunnan odotusten mittareilla. Samalla huomasin, miten arvoni ovat muuntuneet eri elämäntilanteissa ja toisaalta taas kehoni ei välttämättä ole ehtinyt isoihin muutoksiin mukaan. Kehoni on nimittäin reagoinut hyvinkin voimakkaasti elämän varrella erilaisiin muutoksiin vaikkapa uni-valverytmin osalta ja nostanut stressitasoani. Tainan "tunturivaellus"-harjoituksen otan käyttööni omaan opetukseeni havainnollistamaan uuden taidon oppimista.

Työhyvinvointiteema koskettaa, sillä se korostuu myös oman alani, liikunta-alan työelämäosaamisessa. Opettajana minun on osattava antaa opiskelijoille työkaluja, joilla he kykenesivät tukemaan asiakkaidensa jaksamista ja pidentyviä työuria etenkin kun väestö kokonaisuutena näyttäisi enenevissä määrin liikkuvan liian vähän. Tällöin liikkumaan oppiminen/opettaminen ja arkipäivän liikunnallistaminen korostuvat myös opetuksessani: miten ammattilaisena voisimme motivoida asiakkaita pienin valinnoin lisäämään arkipäivän liikuntaa ja vähentämään istumista, löytämään liikkumiseen uuden tulokulman, innostumaan liikunnasta uusien lajien kautta, uusien teknologiainnovaatioiden avulla jne. Tätä kehittämistyötä muokkaan jatkuvasti omassa opettajantyössäni ja haen inspiraatioita mm. erilaisten workshoppien kautta. Oman alani työelämäosaamista on myös liikunnan näkeminen vuorovaikutusmenetelmänä, välineenä ihmisten kohtaamisessa. Liikunta välineenä toimii perusteena, jonka avulla me liikunta-alan ammattilaiset voimme verkostoitua terveydenhuollon ammattilaisten kanssa tukemaan yhdessä väestön kokonaisvaltaista hyvinvointia ja syrjäytymisen ehkäisyä. Liikunta sanana voi osin olla harhaanjohtava, koska kyse ei tällöin ole lenkkeilystä ja hikijumpasta, vaan yhdessä liikkumisesta vaikkapa luonnossa, jonka avulla voidaan rentoutua ja löytää erilaisia toiminnallisia kommunikoinnin tapoja.

Lähiopetuspäivän toiminnallisena pienryhmätehtävänä suunnittelimme ja toteutimme opetusvideon. Oma ryhmäni tarkasteli työelämän edustajan asennoitumista vammaiseen ihmiseen. Nimesimme opetusvideon Asennetestiksi. Kuinka avoimia, suvaitsevaisia ja ennakkoluuloisia todellisuudessa olemme? 

Asennetesti-opetusvideo 

Opetusvideon sanoma koskettaa minua läheisesti, sillä juuri tällä viikolla soveltavan liikunnan opetuskokonaisuudessa pohdimme yhdessä opiskelijoiden kanssa heidän asennoitumistaan ja avoimuuttaan erilaisuutta kohtaan. Asia vaatii monella ajatustyöstöä...pelkojen, ennakkoluulojen esiinnostamista ja uskallusta heittäytyä tilanteisiin.

  

40-vuotisjuhlamuistelot

Syksyn toisena lähipäivänä juhlimme 40-vuotiasta oululaista ammatillista opettajankoulutusta. Aamupäivä kului ennakkoon valitsemissamme työpajoissa. Oma valintani oli Osaamisen aarrekartta opettajan osaamisen kehittämiseen -paja. Tämä työpaja koostui neljästä osakokonaisuudesta, joita pienryhmissä kiersimme. Työparini oli Amok:n TKI-päällikkö Tomi Guttorm, jonka näkemyksistä oli mielenkiintoista ammentaa omia ajatuksia. Tulevaisuus - osaaminen näkyväksi -osakokonaisuudessa keskityimme pohtimaan nuorten osallisuuden ja osallistamisen merkitystä eri opintoasteiden ja työelämään sijoittumisen näkökulmista. Ideoimme osallistavia työtapoja kouluihin mm. yrittäjyyskasvatuksen pohjalta. Osaava Verme - voimaannuttavaa vertaistukea -osakokonaisuudessa kuulimme mentorointikoulutuksesta, jonka avulla koulutetaan vertaisryhmämentoreita tukemaan aloittelevien opettajien ammatillista kasvua. Samalla saimme tehtäväksemme piirtää oman ammatillisen identiteettimme ja kertoa, mitä näimme työparimme piirtämässä kuvassa. Tomi kuvasi omaa ammatillista identiteettiään hyrränä, kierteenä, jonka tulkitsin kerroksellisuutena ja jatkuvana prosessina, jossa toiminta etenee ja jossa toisaalta palataan takaisin arvioimaan ja uudelleenarvioimaan kehittämisajatuksia. Oma kuvani piirtyi tällaisena:

Tomi tulkitsi sen alati kasvavana ja energisenä, sydämen asiana minulle. Työelämäpedagogi - työelämäläheistä pedagogiikkaa -osakokonaisuus keskittyi mielestäni enemmänkin markkinoimaan Amok:n järjestämää opettajille suunnattua työelämäasiantuntijuuden koulutusta kuin sinänsä tarjoamaan työpajatyöskentelyä. Tästä en saanut ihan irti sitä, mitä olisin toivonut. Viimeinen osakokonaisuus oli Pelillisyys ohjauksessa - nuorten ääni kuulumaan, jossa pääsimme konkreettisesti pelaamaan erilaisia työelämää käsitteleviä korttipelejä. Materiaalit ja pelillinen toimintatapa ovat varmasti varsinaista kohderyhmää, nuoria, puhuttelevia, joskin osa käsitteistä oli todella haastavia. Tämä osakokonaisuus tosin sparrasi kehittämään jälleen omia opetusmenetelmiä...jotain pelillistä siis.

Iltapäivällä näimme Amok:sta tehdyn juhlavuosidokumentin. Upeaa sitoutumista henkilökunnalta, hieno taidonnäyte! Päivä päättyi ryhmätyöskentelyyn, jossa avasimme ammatillisen opettajan osaamista ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Oma ryhmäni perehtyi ammattikasvatuksen historiaan 1900-luvulla lähinnä Wikipedian kautta. Syystä tai toisesta porukka oli tässä vaiheessa päivää niin väsyneitä, ettei paukkuja enää oikein riittänyt pitkäjänteiseen työskentelyyn. Tämä osio jäi hiukan ohueksi lähipäivän osalta, mutta lueskelin lisää ammatillisen opettajuuden muuttumisesta Vitsasta ohjaukseen - ammatillisen opettajan matka nykyaikaan -kehittämishankeraportista. Raportti kuvaa ammatillisen opettajan roolin muuntumista kuria pitävästä kasvattajasta oppimisen ohjaajaksi.
     

Pitkästä aikaa...

Syksyn lähiopinnot käynnistyivät 1.9. Olin huojentunut siitä, että kesä oli ollut omalla kohdallani tuotteliasta aikaa, olin tehnyt kaikki itsearvioinnit tiukan aikataulun mukaan. Samalla uhkuin tarmoa tulevaan: jaksaisin varmasti panostaa opiskeluihin, sillä halusin nopeasti valmistua varmistaakseni töideni jatkumisen pätevänä opettajana. Sitten tuli elämä väliin. Tapahtui kerralla paljon muutoksia sekä työ- että henkilökohtaisessa elämässä, aika yllättäviäkin. Meni voimat ja opinnot jäivät lapsipuolen asemaan. Tämä blogi jäi kirjaamatta ajantasaisesti ja huono omatunto kalvoi...

Nyt, pari kuukautta myöhemmin tartun pikkuhiljaa asioihin uudelleen. Olen armollinen itselleni, maailma ei kaadu, vaikka en valmistuisi alkuperäisen suunnitelmani mukaan, ehtii väljemmässäkin ajassa. Koska voimia ei ollut päivittää blogia ajallaan, palaan asioihin näin jälkikäteen toivoen samalla, että aika olisi myös tuonut uutta perspektiiviä asioihin.

Ensimmäinen lähipäivä kului portfoliopysäkillä, jossa analysoimme ja vertaisarvioimme oppimiskäsityskirjoitelmiamme omissa pienryhmissämme. Oppimiskäsityskirjoitelmia purettiin paneelikeskustelun avulla, jossa ryhmämme keskittyi pariin kysymykseen:

1. Miten opetat omaa alaasi?
2. Miten omaa alaasi oppii parhaiten?

Pohdimme tehtävänantoa pienryhmässämme erityisesti kasvatus- ja liikunta-alan opetus- ja oppimiskulttuurien näkökulmasta. Olen onnekas, sillä meillä on liikunta-alan oppilaitoksena mahdollisuus ja toimintatapakulttuuri tehdä yhteistyötä monien aitojen asiakasryhmien kanssa ja onneksemme meidän kanssamme myös halutaan tehdä yhteistyötä yli oppilaitos- ja ammattialarajojen. Lisäksi lähtökohtamme on, että viemme opiskelijat alusta asti erilaisiin toimintaympäristöihin. Itseäni yllätti, että esim. kasvatusalalla autenttisiin toimintaympäristöihin ja asiakaskontakteihin ei ole niinkään totuttu oppilaitos-päiväkoti -toiminnassa muuten kuin työssäoppimisjaksoilla. Toki opiskelijatyötä on vähän haasteellista toteuttaa perinteisesti päiväkotiympäristöissä, mutta tämän koen isona puutteena opiskelijoiden ammattitaidon ja ammatti-identiteetin kasvamisen kannalta. Päiväkotiympäristöstä voisi yrittää irrottautua ja miettiä muita alle kouluikäisten kanssa toimivia yhteistyötahoja. Olisiko vaikkapa avoin päiväkotitoiminta ja perhekerhot/perhekahvilat otollisempia yhteistyötahoja tai alle kouluikäisten harrastustoiminnot?

Työelämälähtöisyydessä ja eri oppilaitosyhteistyössä on kehittämisen varaa. Synergiamahdollisuuksia olisi vaikka kuinka ja moni mahdollisuus jäänee puolitiehen. Uskon, että mitä enemmän opiskelijat saavat jo varhaisessa vaiheessa opintojaan samaistumisen kohteita työelämän puolelta, sitä vahvemmaksi kehittyy myös positiivinen ammattiylpeys. Opettajat hyötyvät asiantuntijuusyhteistyöstä mm. pysymällä paremmin ajantasalla työkentän tarpeista. Itseäni kiinnostaisi tällä hetkellä kehittää mm. yhteisopettajuuden malleja eri oppilaitosten välille ja miksei oman oppilaitoksen sisälläkin. Omille näkemyksille kaipaisi säännöllisiä "vertaispeilejä" oman kehittymisen näkökulmasta ja toisinaan vähän harmittaa sekin, ettei esimies (rehtori) lopulta näe minua juuri koskaan työssäni parhaimmillani eli opettamassa.

Tervetuloa reflektoiva heinäkuu

Kuudes lähiopetuspäivä selkiytti, kokosi ja lähetti matkaan kohti itsearviointien täyttämää heinäkuuta. Työtä on paljon, mutta nyt ainakin tiedän, mitä aloitan tekemään, miten sen rakennan ja millä aikataululla.

Aamupäivän opetusmenetelmä sanaselityspeli pedagogisista käsitteistä oli mainio, otan käyttöön heti omalla alallani vaikkapa erilaisten perusvoimistelun alkuasentojen kertauksen yhteydessä. Sanaselityspelin jälkeinen keskusteluluento opetusmenetelmistä, -teorioista ja käsitteiden avaamisesta oli tarpeellinen ja kokoava, varmasti niistä olisi riittänyt pohdittavaa enemmänkin. Kuten toin esille, opetusmenetelmien käyttö ei tulisi olla mielivaltaista kikkailua, vaan opettajan on aina pohdittava omia valintojaan, miksi päätyy juuri tietyntyyppiseen opetustyyliin ja teoreettiseen näkökulmaan, mitä sillä tavoittelee, millainen oma rooli opettajana niissä on jne. Hyvää yhteistä pohdintaa syntyi myös opetusteko - oppimisteko -käsiteparista, joka liittyi edelliseen. Vielä lounaallakin jatkoimme Hannan kanssa mielenkiintoisia pedagogisia pohdintoja omien alojemme näkökulmista ja toisaalta kasvatustieteen maisteriopintojen pohjalta. Tämäntyyppistä yhteiskeskustelua ja yhteenvetoa kaipaan aina oman oppimiseni tukemiseksi, opettajana kehittymisessä tämäntyyppistä reflektointia on tehtävä jatkuvasti.

Iltapäivän itsearviointikehikon avaaminen kysymysten avulla auttoi myös ajatusprosessissa eteenpäin. Nyt alan saada jutun juonesta tarttumapintaa, en enää leiju tai haahuile ilmassa. Taatusti haasteita tuottaa vielä riman asettaminen omissa oppimistavoitteissa suhteessa jo olemassa olevaan osaamiseen: ehkä alan kuitenkin hyväksyä sen, että harppaus opettajana kasvamisessa ei tarvikaan olla näissä opinnoissa niin valtaisa kuin etukäteen mielsin. Olemassa olevien osaamisresurssien esiinnostaminen voi siten olla Tiiun sanoin myös voimaannuttava prosessi, työelämäkokemus ei ole valunut hukkaan, vaan muokannut ja rakentanut vähitellen ammattitaitoa, jota nyt kasataan näkyviin (näkyviin myös itselle) ja täydennetään reflektoiden.

Mukavaa, että saimme toimimaan Hoperyhmän myös facebookissa, jospa kesän aikana pystymme tsemppaamaan sitäkin kautta toisiamme. Lupa tosin on välillä myös lomailla...

  

Draamaa ja vuorovaikutusta

Viides lähiopetuspäivä keskittyi vuorovaikutustaitojen kehittämiseen, opiskelijan kohtaamiseen ja erityispedagogiikkaan. Menetelmänä hyödynnettiin mm. draamapedagogiikkaa. Huippupäivä, ryhmäytymisen kannalta ihan ehdoton!

Jannen vetämästä draamasessiosta jatkokäyttöön lähtevät ainakin herättelyt ja tuolikohtaukset. Ääntä, kosketusta ja nopeaa reagointia vaativat herättelyharjoitteet voi viedä mihin vain, palaverien aloittajaisiksi, taukojumpaksi keskelle luentoa tai loppukevennykseksi intensiivisen päivän päätteeksi. Tuolit puolestaan ovat mainio tapa havainnollistaa vaikkapa ideariihen tuotoksia, väittämiä, asenteita, kohtaamisia, palautteenantoa...

yksilöön kohdistuvaa väärää vallankäyttöä

Miran ja Aino-Maijan erityispedagogiikkaan liittyvä MO-tehtävä kuvakommunikaatiosta oli hyödyllinen. Papunet on sivustona minulle tuttu soveltavan ja lastenliikunnan käytössä, mutta en olekaan hokannut käyttää sitä kännykän avulla missä vain! Uutta oli myös kuvalukujärjestykset, -päiväohjelmat ja -opsit sekä tunnemittari. Ei muuta kuin askartelemaan. Kaikilla lapsilla käyttökelpoinen, varmasti myös maahanmuuttajilla ja vanhuksilla.

kuvin havainnollistettu lukujärjestys

Toivekäsi-moitekäsi -harjoite oli ehkä liian teennäinen sormilla puhuttuna, vaikea suorastaan, mutta ideana kannustavan/positiivisen ja moittivan/negatiivisen asenteen vaihtelu dialogissa käyttökelpoinen. Minulla toimisi paremmin lähestymistapana vaikkapa värit eli asennetta, sävyä, tunnelmaa dialogiin haettaisiin esim. keltaisen, valkoisen, punaisen ja mustan värin avulla.

Oma MO-tehtävämme Hannan kanssa Toiminnallisia vuorovaikutustyökaluja varhaiskasvattajille päätti päivän. Sessio aloitettiin virittäytymistehtävällä, opetuskävelyllä Ainolan puistoon, jonka aikana piti keskustella kaverin kanssa mielleyhtymiä teemasta lapset ja vuorovaikutus. Tehtävä purettiin lyhyesti puistoon saapuessamme. Hanna pohjusti lasten kanssa käytävää vuorovaikutusta ja sen merkitystä mm. varhaiskasvatussuunnitelmaan viitaten sekä omien kokemustensa kautta lähihoitajaopiskelijoiden opettajana. Itse vedin muutaman toiminnallisen tehtävän, joiden taustalla oli ajatus osallistamisesta, kuulluksi tulemisesta, ryhmäytymisestä ja miellyttävästä kosketuksesta. Hanna rauhoitti toiminnan satuhierontaan. Puistoalue oli toimintaympäristönä mukava, mutta se olisi toiminut paremmin, jos olisimme olleet kauempana autotiestä ja melusaasteesta. Teorian ja toiminnan olisi näin jälkikäteen ajateltuna voinut pilkkoa vuorottelemaan, näin ei ainakaan olisi tullut niin kylmä paikallaan seisomisesta. Hyvä oppimistehtävä tämä MO-tehtävä ja mielenkiinnolla odotan videomateriaalia ja palautteita kehittymiseni tueksi jatkoa ajatellen. Palaan tähän osaamisresurssejani arvioidessani. Kiitos Hoperyhmälle heittäytymisestä. Yllättävän hyvin se metallimieskin taipuu hämähäkinverkkoa rakentelemaan hyppynaruista...

Hämähäkkiverkon kudontaa yhdessä

Satuhierontarauhoittuminen

  

Lakipäivä

Neljäs lähiopetuspäivä pureutui opettajan työtä ohjaavaan lainsäädäntöön. Äkkiseltään ajateltuna tärkeä, mutta...vähän kuiva teema. Päivä kului kuitenkin suht leppoisasti ja nopeasti. Etenkin case-kuvausten kautta käydyt keskustelut avasivat lainsäädäntöä käytännöntasolle ja muistuttivat opettajan vastuullisesta työstä ja roolista.

Finlex.fi-sivuston lisäksi toinen todella hyödyllinen linkki jatkoa ajatellen on operight.fi opettajan tekijänoikeuksiin liittyen. Lounaalla käydyn pöytäkeskustelun tuloksena puolestaan oppilaitosten turvallisuussuunnitelmat nousivat keskiöön ja ehdin nopeasti viestitellä asiaan liittyen Virpiniemen liikuntaopiston koulutuspäällikön kanssa. Lähinnä huolenani oli uudet opettajamme ja sijaiset. Miten loisimme saumattoman perehdytysjärjestelmän, jossa varmistaisimme oppilaitoksemme sisällä turvallisuusasiat koko henkilökunnan keskuudessa aina ajantasalle?

Päivän aikana huomasin kelaavani omaa työhistoriaani eri oppilaitoksissa liikunnanopettajan roolissa. Kun on toiminut lähinnä äitiyslomien sijaistajana, perehdytys on ollut vähäistä ja työyhteisökulttuureihin on pitänyt mukautua nopeasti tuntosarvien avulla. En juurikaan ole perehtynyt opettajan työtä ohjaavaan lainsäädäntöön teoriassa, vaan oppi on tullut käytännön sanelemana, joskus kantapäänkin kautta. Näin jälkikäteen ajateltuna, onneksi mitään pahempaa ei ole sattunut... Ajatuksia kokoava päivä ja hyvä materiaalipaketti jatkoa ajatellen. Heti tuli pätevämpi olo.

Kyllä opettajan työ on hieno ammatti.

   

Virtuaalikohtaamista ja -oppimista

Kolmas lähiopetuspäivä tapahtui virtuaalisessa oppimisympäristössä: omat hyvät ja haastavat puolensa, kuten kaikissa oppimisympäristöissä. Päivä oli mukava työstää omalta kotisohvalta rennoissa lökövaatteissa lempikahvikupposen kera, mutta tekniikan haltuunotto ei käynyt ihan yhtä rennosti kokonaisuuden kannalta. Milloin oli ääni tai kuva kadoksissa, milloin taas tuli klikkailtua vääriä linkkejä. Kun parikymmentä enemmän ja vähemmän teknologiaosaamisella varustettua aikuisopiskelijaa yhdistetään ensimmäistä kertaa vempaimineen virtuaaliseen oppimisympäristöön, syntyy väistämättä myös tahatonta komiikkaa :)  

Aamupäivän sessio toteutettiin breakout-tiloissa, joihin ryhmäläiset oli etukäteen arvottu. Alustuksena keskustelulle ja ydinasioiden kirjaamiselle toimi kullekin ryhmälle valikoitu elokuva sekä kehittämiskohteiden visualisointi piparkakku-ukkelin avulla. Oma ryhmäni käsitteli elokuvaa palautteenannon merkityksestä. Piparkakun sisään kirjattiin asioita, joita elokuvan ja keskustelun pohjalta koettiin omiksi kehittämisenkohteiksi ja ulkopuolelle niitä kehittämishaasteita, joita esimies tai yhteiskunta asettaa. Palaan piparkakkupohdintaani sivulla, joka käsittelee arviointi- ja palauteosaamistani. Ryhmä valitsi minut vetäjäksi ja kirjasin ajatuksia yhteisestä pohdinnastamme virtuaaliselle muistilapulle, jonka myöhemmin koko Hoperyhmämme näki. Haaste oli se, että osa ryhmästämme oli klikannut vahingossa väärää elokuvalinkkiä, emmekä siis loppupohdinnassamme jakaneet samaa katselukokemusta. Toisaalta tämä pakotti meidät todelliseen yhteistoiminnalliseen oppimiseen, kun elokuvan katsoneet joutuivat referoimaan sisältöä ja kaivamaan sen ydinasiat muille. "Oikeaa" elokuvaa katsomattomat puolestaan toivat näkemyksiään selkeästi vain omasta kokemustaustastaan ja loivat jopa asiayhteyksiä katsomaansa "väärään" elokuvaan, Opetuksessa ja oppimisessa synteesien luominen on tärkeä taito, lopulta niin moni asia liittyy toisiinsa, ettei tämä "väärien" elokuvien -katsomiskokemuskaan hukkaan mennyt. Lopuksi pohdinnat avattiin vielä ryhmän vetäjän toimesta koko Hoperyhmälle, mikä oli myös merkittävä osaamisresurssien osoittamismahdollisuus opintojen kannalta. Tässä linkki vetämääni InputOutput-elokuvan johdattamaan pohdintayhteenvetoon, huh, enää ei tarvitse jännittää spontaanejakaan opetustehtäviä koko ryhmälle, kun sen on nyt omalla kohdalla korkannut.

Iltapäivän sessioiden opetusmenetelmänä oli learning cafe. Työskentelimme neljässä virtuaalitilassa, jota veti valittu isäntä/emäntä, joka pysyi koko ajan samassa virtuaalitilassa, kun muut kiersivät niitä pienryhmissä. Keskustelujen aiheina oli oppimisympäristön, opetussuunnitelman, organisaation ja opettajan ajantasaisen osaamisen kehittäminen. Keskustelujen aikana jokaisella oli mahdollisuus kirjata ajatuksiaan virtuaaliselle lakanalle. Isäntä/emäntä vetivät käydyt keskustelut vielä lopuksi yhteen koko Hoperyhmälle. Viimeinen tehtävä ennen juhannuksen viettoon siirtymistä oli kirjata monivalintatehtävään oma arvio kehittämisosaamisesta annettujen väittämien pohjalta sekä kirjata avoimeen kenttään, miten on kehittänyt oman alan opetusta kokemuksen pohjalta.  

Verkko-opetuspäivä oli kiinnostava ja muutamista teknisistä vaikeuksista huolimatta toivoisin tällaisia lisää. Oppimisympäristö oli minulle uusi, usein ajatellaan, että liikuntaa ei voisi oppia ja opettaa kuin käytännössä todellisissa toimintaympäristöissä, mutta esimerkiksi usein opiskelijoiden tylsäksi kokema anatomian ja fysiologian opiskelu saisi varmasti lisämielenkiintoa tämäntyyppisten menetelmien avulla. Näkisin myös liikuntatapahtumien ja -leirien suunnittelun mielekkäänä näin virtuaalisesti. Sometan. Olen siis olemassa -postauksessa olenkin tuonut esiin omaa resurssiosaamistani sosiaalisen median osalta, mutta myönnän harjoituksen puutteen tämäntyyppisissä oppimisympäristöissä ja mielelläni osallistuisin Tiiun mainitsemaan koulutukseen syksyllä. Tässä opettajan rooli tulee mielenkiintoisella tavalla välillä "näkymättömäksi", opettaja muuttuu ohjaajaksi ja oppimisen mahdollistajaksi, tuutoriksi. Opettaja ja oiskelijat saavat mahdollisuuden nähdä muiden "ajatuksenjuoksua" virtuaalisissa muistilapuissa ja lakanoissa, jopa reaaliajassa. Lisäksi on opeteltava kuuntelemaan toista, kun mikrofonin kautta päällekkäinpuhuminen on mahdotonta. Haasteena on opiskelijan hereilläpitäminen, läsnäoleminen. Etenkin, jos sessiot ovat pitkiä, on myös helppo tuudittautua olemaan passiivinen ja puuhailla netissä muuta. Silti ehdottomasti haasteistaan huolimatta kokeilemisenarvoinen...jään makustelemaan, miten omalla kohdallani siirtäisin liikunnan osittain virtuaaliseksi...

Sometan. Olen siis olemassa.

Virtuaaliminä: jätetyt bittijälkeni, nettiaktiivisuuteni, sosiaalisen median luoma kuva osaamisresursseistani.

Tajusin toisen lähipäivän aikana, kuinka riippuvaista "osaaminen" on muista ihmisistä, toisen ihmisen todistamisesta. Osaamista ja aktiivisuutta "ei ole olemassa", mikäli sitä ei ole jotenkin todennettu olemassaolevaksi toisen ihmisen kautta. Nykypäivänä osaaminen rakentuu ja todentuu enenevissä määrin netissä. Jälkiä jää tahattomasti, mutta jälkiä myös halutaan tiedostaen jättää näkyviin, julkisesti ja edelleen verkottuvaksi, jaettavaksi. Omaa osaamista, vaikuttavuutta jopa sitä missä ja kenen kanssa liikkuu, korostetaan.

Oma yhteiskuvani Jeminan aka performanssitaiteilija Jyrki Karttusen kanssa
viime viikonlopun Kuopio Tanssii ja Soi -tapahtumassa. Jemina pyysi laittamaan tämän kuvan nettiin :)

Olen itse melko aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä. Ylläpidän Facebookissa 17 ryhmää työni ja harrastusteni vuoksi. Koen sen tällä hetkellä ylivoimaisesti tehokkaimmaksi yhteydenpitovälineeksi. Markkinointikanavanakin se on helppo, edullinen ja tavoitettavuudessaan mainio. Erityisen ilahduttavaa on ollut se, että FB on mahdollistanut itselleni ajasta ja paikasta riippumattoman vaikuttamiskanavan jopa valtakunnan tasolla erilaisissa ryhmittymissä. Nykyisen työpaikkani Virpiniemen liikuntaopiston FB-sivuille pääsee tästä. Blogeja olen kirjoittanut vuodesta 2007 ja tämä on niistä järjestyksessään kuudes. Koulutuksellisesti melko merkittävään asemaan niistä on noussut kirjoittamani Flow - ajatuksen ja liikkeen virtaa, joka käsittelee omaa osaamisalaani voimistelun ja tanssin näkökulmasta mm. voimistelun merkitystä lapsen liikunnallisen kehityksen tukijana, perusvoimistelun asemaa liikuntakasvatuksessa sekä voimistelun ja tanssin rajapintoja liikekielellisesti. Flow-blogin ansiosta sain syksyllä 2013 kutsun vetää valtakunnallista tanssillisen voimistelun keskustelufoorumia Vantaalla, osana Suomen Voimisteluliiton kehittämistyötä. Toinen mielenkiintoinen omaa alaani koskeva blogikirjoittaminen tapahtui syksyllä 2013 vierailevan kynän muodossa, kun kirjoitin Oulun tanssinkeskuksen JoJo:n blogiin postaussarjan.

YouTube on noussut työssäni ja harrastuksissani merkittäväksi oppimis- ja opetustyökaluksi. Eniten sitä käytän opetusklippien näyttämiseen (esimerkkinä soveltavan liikunnan opiskelijoilla hyödyntämäni videoklippi integroidun tanssin mahdollisuuksista orientoidessani heitä tulevaan käytännön tanssituntiin yhdessä pyörätuolissa tanssivien ryhmäläisten kanssa). YouTube on hyvä kanava musiikin löytämiseksi voimistelu- ja tanssitunneille, mutta lataan sinne myös jonkun verran opiskelijoiden omia ohjaustuokioita ja ohjauksen näyttöjä havainnollistamiseksi ja oppimisen tueksi. Lataukset menevät linkkien taakse, joita eivät hakukoneet löydä, mutta voimme kätevästi hyödyntää niitä omiin oppimistilanteisiimme. Twitter ja Instagramkin ovat tuttuja, kuitenkin Twitterissä olen tyytynyt olemaan lähinnä seuraaja ja Instagrammissa vain pienen lähipiirin jakaja. Hopeopinnot saivat minut kuitenkin laajentamaan someaktiivisuuttani vielä uudelle verkottumisalustalle nimittäin LinkedIniin. Toivon siitä olevan hyötyä nimenomaan ammatillisessa verkostoitumisessa, samalla se "pakotti" dokumentoimaan omia intressejäni ja osaamisresurssejani.          

#kutsumua

Aktiivisena somettajana, olen oppinut olemaan valpas: nappaamaan tietotulvasta nopeasti olennaisen. Kynnys verkottumiseen ja yhteydenpitoon oman alani ammattilaisiin jopa ympäri maailmaa on madaltunut. En iki kuuna päivänä olisi lähettänyt kaikille heille sähköpostia saati soittanut, mutta voin silti tasavertaisesti käydä keskustelua gurujenkin kanssa vaikkapa blogeissa ja twiittaamalla sekä saada ajankohtaista tutkimustietoa ja uutisia nopeasti omaan käyttööni. Tuskin olisin bongannut kaikkia niitä koulutuskohtaamisia ja seminaarejakaan ilman somen luomia mahdollisuuksia. Omalta kotisohvalta on onnistunut myös webinaareihin osallistuminen. Bloggaaminen on kehittänyt omaa ammattitaitoani jatkuvan reflektoinnin ja anlysoinnin tuloksena; kun pukee sanomansa kirjoitetuksi tekstiksi ei ainoastaan avaa asioita itselleen, vaan myös muille reagoitavaksi. Blogipostauksista saamieni kommenttien ja palautteiden avulla kehittämistyötä on jatkettu yhdessä kollegoiden kanssa, mikä on ollut erittäin antoisaa.

Sosiaalinen media on omalla kohdallani avannut mahdollisuuksia, joita olisi ollut vaikea toteuttaa muilla tavoin. Parasta siinä on ollut se, että jälkiä ei ole jäänyt vain bittiviidakkoon, vaan myös aivokuorelle muistoina ja kokemuksina. Jäljet ovat pysyvä osa identiteettiäni.

Pureskeltavaa

Jos ensimmäinen päivä kului ajatusten haahuilussa ja infotulvassa räpiköimisessä, toinen lähiopetuspäivä haastoi käärimään hihat. Ensinnäkin kukin sai perustettua bloginsa, verkottuminen sai näin lähtölaukauksensa. Mikro-opetustehtävään (myöhemmin MO-tehtävä) muotoutui sisältöotsikko ja opetusajankohta puolentoistaviikon päähän. Oman alan opetussuunnitelmatyöskentelyä katsottiin arviointisuunnittelun näkökulmasta. Ehdittiinpä lopuksi pohtia myös läpikäymisen pedagogiikkaa ja piipahtaa tulevan virtuaalipäivän työkalun äärellä.

MO-tehtävän rakennan parini Hannan kanssa vuorovaikutusteeman ympärille otsikolla Toiminnallisia vuorovaikutustyökaluja varhaiskasvattajille. Teema on laaja ja mahdoton ottaa haltuun lyhyessä ajassa, mutta olkoon se pieni kurkistus oman alamme mentelmiin. Toimimme molemmat varhaiskasvatuskouluttajina, joten aihe muotoutui melko vaivattomasti. Toimintaympäristöksi valikoitui puisto.

Opetussuunnitelmatyöskentelyä pureskeltiin ensin pienryhmissä ja lopuksi koko porukan kesken. Tarkoitus oli avata oman alan opetussuunnitelmaa, mutta en halunnut toimia yksin, joten olin osana ryhmää, joka käsitteli sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa. Näin jälkikäteen ajateltuna minun olisi kannattanut koko työryhmätyöskentelyn ajan pitää oman alani opetussuunnitelmaa ja tutkinnon perusteita rinnalla ja peilata asioita aktiivisemmin siihen. Hokasin tämän vasta lopussa ja työstö jäi siinä mielessä vähän köykäiseksi. Taisi tosin paras puhti olla jo hiipunut perjantai-iltapäivässä. Työssäni käytän mm. Liikunnanohjauksen perustutkinnon opetussuunitelmaa  ja Liikunnan ammattitutkinnon näyttötutkinnon perusteita. Työstö on siis vielä omalla kohdallani edessä...

Läpikäymisen pedagogiikan opetusvideo ja lyhyt keskustelutuokio aiheesta oli hyvä muistutus. Tähän palaan varmasti pohdinnoissani myöhemmin. Tunnistan haluni saada kaikki heti nyt, haltuun, suoritetuksi, äkkiä. Se pysäytti sopivasti olemaan läsnä...tässä...hetkessä...vasta...toisessa... lähiopetuspäivässä.

     

Ensimmäisen päivän havaintoja

Hope-opintojen ensimmäinen lähiopetuspäivä takana. Mielenkiintoista.

Ryhmä on monimuotoinen ja värikäs. Moniammatillisuus, kokemustaustan yllättävän suuri vaihtelevuus ja eri sukupolvien kohtaaminen on toki rikkaus, mutta myös omalla tavallaan haastavaa. Löytyykö yhteinen sävel?

Tuutorit ja muu henkilökunta vaikuttaa työlleen omistautuneilta innostajilta, joten ainakaan heidän tukensa ja ammattitaitonsa puutteesta tämä ei jää kiinni. Tuli kovinkin turvallinen ja hoivattu olo heidän tavastaan käsitellä ensimmäistä päivää opiskelevia aikuisopiskelijoita.

Opintojen rakenne ja sisältötavoitteet yllättivät positiivisesti. Saankin sisällytettyä vaikka kuinka paljon historiaani ja jo tehtyjä työtunteja. Nyt se vain pitää lähteä kaivamaan esiin, muistelemaan, tunnistamaan ja osoittamaan, dokumentoimaan ja konkretisoimaan. Tekemään näkyväksi ja ymmärrettäväksi. Paljon on jo osaamista olemassa.

Työskentelytavat ovat inspiroivia. Erityisen mielekkäänä koen juuri tämän blogin rakentamisen portfoliona. Pidän siitä, että saan rauhassa yksin reflektoida, ryhmätilanteet toki antavat ideoita ja ajatuksilleni pohjaa, mutta en saa niistä ehkä ihan sitä hyötyä irti, mikä olisi ajankäytöllisesti relevanttia. Akvaariotentti oli minulle uusi tuttavuus. Ainoa kysymys, mikä niistä nousi oli, miksei meillä yliopistolla ollut akvaariotenttejä!

Päivän saavutus: voitto "tyhjänpaperinkammosta". Kun tein päätöksen, etten muotoile kirjoitusasua vielä mitenkään, vaan alan piirtää kynällä paperiin koukeroita, sanoja alkoi pulpahdella ja hetkessä ne täyttivät nivaskan ensimmäisen sivun.

Sanoja siellä täällä; perinteiset kynä ja paperi tabletin rinnalla

Päivän tärkein oivallus: Matka opettajaksi kasvamiseen ei alkanutkaan tänään...se on alkanut jo kauan aikaa sitten ja palapeli rakentuu jo. Tänään, ensimmäisenä päivänä, hopeopinnot ovat toivoa täynnä...

Yhteisiä säveliäkin jo löytyi