Kasvu pedagogisesti päteväksi...

Opintoni ovat valmiit.

Lähes 15 vuotta siihen meni näin aluksi...

Kasvatustieteitä, liikunta-alan opintoja, näyttötutkintomestarin opintoja, lukuisia lyhyempiä koulutuksia, osallistumista kehittämistyöhön, heittäytymistä ja välillä uskallusta vaatien. Äitiyslomansijaisuuksia, pätkiä siellä täällä. 

Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut olevani "se epäpätevä liikkaope", kuinka monta kertaa kokenut olevani opetus- ja liikuntafilosofiani kanssa monessa paikassa hiukan outo lintu. Mutkien kautta, se on kuitenkin vihdoin tunnistettu ja ennen kaikkea tunnustettu, pätevyys opettaa liikuntakasvatusta ammatillisena opettajana. 

Ehkä sittenkin kaikki meni just niin ku pitikin, mä oon ihan hyvä tässä mitä mä teen ja mä voin sydämestäni sanoa olevani unelma-ammatissani. Kiitos AMOK, kiitos HOPE, Oppi jatkuu...ja se heittäytyminen <3

Yksilöllinen pohdintatehtävä - täydennystä osaamiseen

APE 11-15 teemoja opiskeltiin HOPE-opiskelijakollegojen johdolla. Kukin oli valinnut ennen joulua oman tiiminsä, jonka tehtävänä oli rakentaa 2 tunnin opetuskokonaisuus sovitusta teemasta. Kaikki teemat kestävä kehitys, työelämäläheisyys, yrittäjyyskasvatus, erityiskasvatus sekä kansainvälisyys ja monikulttuurisuus tuntuivat sisältävän tietotaitoja, joita ei opita vain yhden kurssin aikana, vaan koko opiskeluajan ja laajemmin yhteiskunnan eri tasoilla. Tämä ainakin on tavoite. Teemat ovat myös vahvasti arvolatautuneita, eikä siten yksioikoisia. Alla ajatuksiani lisää.

Kestävä kehitys

Tavallisimmin kestävässä kehityksessä painotetaan sen ekologista näkökulmaa, mutta KeKe-tiimi sai pohtimaan asiaa laajemmin taloudellisesta, kulttuurisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta. Pohdimme aspekteja pienryhmissä ja niiden kautta länsimainen kuluttaminen, kertakäyttöisyys, välinpitämättömyys, mutta toisaalta myös ekologisiksi mieltämämme asiat joutuivat kriittisen tarkastelun alle. Sosiokulttuurinen näkökulma perinteiden, hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden arvojen ylläpitäjänä nostettiin vahvaksi osaksi teemaa. Pysäyttävä aspekti - jos näitä kestävän kehityksen osa-alueita ei vaalita, emme ainoastaan kuluta luonnonvarojamme, vaan myös henkistä pääomaamme. Toisaalta kehitys sanana ei anna perinteiden vaalimiselle paljon tilaa, vaan viittaa pikemminkin jatkuvaan muutokseen. Onko muutos nykyistä parempaa (kenties laadukkaampaa, nopeampaa, tehokkaampaa..?) Mielenkiintoista, teema, joka sisältää jatkuvan muutoksen pitäen kiinni myös olemassa olevasta. Onko kestävä kehitys siis osittain tavoite kontrolloida kehitystä?

Oppilaitoksissa kestävää kehitystä pyritään useimmiten toteuttamaan mm. virtuaalisten oppimateriaalien ja -alustojen avulla, kierrättämällä ja lajittelemalla jätteitä sekä vähentämällä sähkön, ruuan ja auton käyttöä. Toisaalta myös panostamalla me-henkeen ja yhteisöllisyyteen, voidaan vähentää henkistä pahoinvointia ja vaikkapa ilkivaltaa. Osa oppilaitoksista järjestää säännöllisesti teemapäiviä, joiden kautta nostetaan esiin kestävän kehityksen tavoitteita. Omassa oppilaitoksessamme teeman sisällöt on liitetty kierrätysvälineliikuntatuokioiden näkökulmaan (miten esim. sanomalehtiä, kertakäyttölautasia, mehutetroja ja vessapaperirullia voidaan hyödyntää liikuntavälineinä). Hyödynnämme myös sähköistä oppimisalustaa ja kannustamme kimppakyyteihin.

KeKe-ryhmä onnistui opetuskokonaisuudessaan herättämään ajatuksia, ehkä rohkeutta rikkoa luentomaista opetusta olisin vielä kaivannut lisää. Hyvä linkkivinkki oli opetushallituksen kokoama raportti Kestävää ammatillista koulutusta josta voin tarkastella teemaa oman alani näkökulmasta.

Työelämäläheisyys

Työelämäläheisyyttä käsittelevä ennakkotehtävä oli avartava. Tehtävänä oli selvittää kuka/ketkä omassa oppilaitoksessa hoitaa työelämäyhteyksiä ja millä tavalla. Tajusin jälleen kerran, että asiaa ei voi sälyyttää yhden tai muutaman ihmisen vastuualueeksi ammatillisessa oppilaitoksessa. Riviopettajankaan tehtävänkuva ei rajoitu pelkästään oppilaitoksen sisälle, vaan vahvasti työelämään suuntautuen. Itse toteutan sitä opiskelijoiden kanssa työelämävierailuilla ja asiantuntijakäynneillä, oppilaitoksemme yhteistyöpäiväkotien, -koulujen, -palvelutalojen sekä -hankkeiden tarpeita ja toiveita kuunnellen. oppisopimuksen eri osapuolten kanssa toimien ja tietenkin jatkuvasti itse alalla - liikunnanohjaajana - toimien. Pysähdyin kuitenkin miettimään, voisiko omaa ammattialaani oppia vieläkin vahvemmin käytännön työkentällä oppilaitoksen sijaan, opettelisinko opettajana näkemään oppimisympäristöorganisoinnin vielä vahvemmin erilaisina mahdollisuuksina ajasta ja paikasta riippumatta. Vaatii kokeilunhalua, kypsyttelen innovointia...

Learning cafe -työskentelyn päällimmäiseksi ajatukseksi jäi pohdituttamaan tulevaisuuden oppimisympäristöjen luonne ja mitä ne vaativat ammatilliselta opettajalta. Jatkuva hereillä pysyminen alan kehitystrendeistä on tärkeää, jotta oppilaitos ei tuota "eilistä tietotaitoa" työmarkkinoille, toisaalta opettajan roolin muuttuminen vahvemmin ohjaajaksi ja osaksi oppimistiimiä antaa mahdollisuuden myös tiettyyn armollisuuteen: opettajan ei aina tarvitsekaan olla askeleen edellä. Pidin oppituntikokonaisuudessa hyödyllisena vinkkinä Oulun Diakoniaopiston laatimaa Työelämän pelisäännöt -vihkosta. Se on opus, johon jokaisen työssäoppimaan lähtevän opiskelijan on perehdyttävä ja jonka avulla ohjataan työelämätaitoja. Aion viedä ideaa eteenpäin myös omassa oppilaitoksessani.

Yrittäjyyskasvatus    

Oma tiimini rakensi opintokokonaisuuden teemasta yrittäjyyskasvatus, painotuksena sisäinen yrittäjyys. Halusimme kokonaisuudesta vahvasti toiminnallisen, joka mielestämme korosti hyvin sisäisen yrittäjyyden perusajatuksia aktiivisuudesta, oma-aloitteisuudesta, vuorovaikutustaidoista jne. Oli mielekästä perehtyä yrittäjyysteemaan mm. ammattipedan sivuilta, joiden sisältöä yksi opetustiimimme jäsenistä on ollut kokoamassa, myös Riittääkö innostus? Sisäinen yrittäjyys terveydenhuollossa -materiaalista oli paljon apua työstövaiheessa.

Padletista löytyy tiimimme ja opiskelijaryhmämme yhteistyössä kokoama avainsanalistaus, jota sisäinen yrittäjyys teemana äkkiseltään herätti. Nuoren yrittäjänalun, Johannan haastatteluvideon näytimme aluksi casena, josta lyhyesti keskusteltiin porukalla suhteessa padletissa nousseisiin ominaisuuksiin. Keskustelu ja virittäytyminen lähti hyvin käyntiin tätä kautta. Kuitenkin se, mistä olen opetuskokonaisuudessamme erityisen ylpeä, on opetusmenetelmä, jonka pystyimme tiiminä luomaan ja esittelemään opiskelijaryhmällemme. Sisäisen yrittäjyyden QR-koodisuunnistus, jonka varrelta löytyi rastitiimitehtäviä teemaan liittyen. Opetusmenetelmän idean ja rastitehtävät voi lukea täältä.

Opetuskokonaisuuden lopuksi vielä peilasimme opittuja asioita toiseen haastatteluvideoon, joka kertoi kansainvälisesti kokeneen yrittäjän, Maritan näkökulman teemaan.

Opiskelijaryhmältämme saatu palaute oli pääosin hyvää, joskin useampi kritisoi sitä, että kokonaisuuteemme oli ämpätty liikaa tavaraa. Näinkin varmasti, mutta kukaan ei ainakaan nukahtanut ja tylsistynyt, istumistakin minimoitiin ;) Olimme itse tyytyväisiä kokonaisuuteen ja huomasin, että tällainen yhteisopettajuus oli hauskaa ja voimaannuttavaa. QR-koodi-ideaa tulen jatkossa hyödyntämään omassa opetuksessani ja vien sen opetusmenetelmänä oppilaitokseemme opetushenkilökunnallemme.

Erityiskasvatus 

Erityiskasvatuksen kokonaisuus haastoi jokaisen opiskelijaryhmämme jäsenen pohtimaan, näkemään ja hyväksymään yksilöllisiä ratkaisuja. Ammatteihin voi löytyä monenlaisia, vaihtoehtoisia polkuja ja mukauttamisia. Netissä täytettävät Erilaisten oppijoiden liiton luki- ja havaintokanavatestit virittivät mukavasti teemaan ja keskustelua riitti paljon mm. HOJKS:an liittyen. Yhteisesti kokosimme yksilöllisiä ja ryhmän ohjauksen menetelmiä, jotka avasivat yllättävän tuttujakin toimintatapoja työkalupakiksi kenelle tahansa, missä tahansa, riippumatta siitä onko kohderyhmänä jokin erityistä tukea tarvitseva yksilö tai ryhmä.

Omassa työssäni erityiskasvatus sisältyy soveltavaan liikuntaan, jonka kehittämishankkeessa olen ollut mukana oppilaitoksessamme. Soveltavan liikunnan näen nimenomaan koskevan ihan jokaista liikunnan parissa työskentelevää, koska mikään ryhmä ei ole homogeeninen, ohjaajan ja opettajan on kyettävä löytämän kullekin taito- ja kuntotasoa vastaavia vaihtoehtoja. Esteetön liikunta pitää myös sisällään arvo- ja asennekasvatuksen. Opetan soveltavan liikunnan kursseilla ja koulutan työpajoja ympäri maakuntaa. Virpiniemi haluaa profiloitua soveltavan liikunnan osaamiskeskukseksi, joten teema liittyy vahvasti omaan työnkuvaani. Soveltavan liikunnan kehittämishankkeen kautta olen saanut valtavasti rohkeutta toimia monenlaisten ihmisten kanssa ja kynnys erilaisuuden kohtaamiseen on madaltunut.      

Kansainvälisyyskasvatus ja monikulttuurisuus

Viimeinen käsiteltävä teema kokosi edellisiä teemoja yllättäen yhteen, kun opetustiimi organisoi opiskelijaryhmämme käsittelemään pienryhmissä kestävää kehitystä, työelämäläheisyyttä, yrittäjyyskasvatusta ja erityiskasvatusta kansainvälisyyskasvatuksen sekä monikulttuurisuuden näkökulmasta. Vaikka Padlet-yhteenvedot olivat osin suppeita, keskustelua virisi kovasti ja aikatauluissa ei opiskelijaryhmämme keskusteluinnon vuoksi pysytty. Opetustiimi alusti teeman käsittelyä mainiosti erilaisin case-esimerkein ja pohdintatehtävin esim. voiko kansainvälistymistä olla ilman monikulttuurisuutta...voiko monikulttuurisuutta olla ilman kansainvälistymistä...pitäisikö kansainvälistymistä estää...uhkaako kansainvälistyminen kansallisidentiteettiä. Hyvänä herättelynä toimi myös video, joka kysyy, ketä ovat tulevaisuuden suomalaiset ja millaisen maan he haluavat rakentaa.

Oppilaitoksemme opiskelijoissa on muutamia ulkomaalaissyntyisiä ja toisinaan kommunikointi oppitunneilla on suomen ja englannin sekoitusta. Koen sen mukavana mausteena opettajana ja ilokseni olen huomannut, että ketään ei ole opiskelijaryhmän sisällä jätetty ulkopuolelle. Teoreettiset termit ja käsitteet sekä muutamat kulttuurierot tuottavat välillä hankaluuksia, mutta toisaalta liikunnan kieli on hyvin kansainvälinen, joten yhteinen sävel löytyy helpostikin. Oppilaitoksessame vierailee silloin tällöin jonkin verran opiskelijoita ulkomailta, mutta varsinaista kansainvälistä opiskelija- tai opettajavaihtoa ei ole vielä ollut. Tässä osa-alueessa koen itselläni olevan vielä paljon kehitettävää. Rohkeus kansainvälisten kontaktien luomiseen puuttuu.  

Opetusharjoittelun koonti

Opetusharjoitteluni on päättöseminaaria vaille valmis. Tein koonnin Prezi-työkalulla. Päättöseminaarissa näytän myös Oppimisen polulla liikuntakasvattajaksi -prezini, joka löytyy substanssiosaamisen kohdalta.

Opetusharjoittelun koonti

Merin ja Pekan blogit portfoliopysäkille

Ennakkotehtävänämme oli tutustua kahden opiskelijakollegan blogiin ja havainnoida, miten ammattipedagogiikan näkökulma ja osaamistavoitteet niissä ilmenevät.

Ammattipedagogiikan osaamistavoitteet:

1. Opiskelija osaa tunnistaa ammatillisen opettajan työkentän ja tehtävät.
2. Opiskelija osaa hyödyntää opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa oppimiskäsityksiin ja -teorioihin liittyvää tietämystä.
3. Hän osaa soveltaa vuorovaikutus- ja ohjaustaitoja ja erilaisia opetusmenetelmiä opetuksessa ja ohjauksessa tarkoituksenmukaisesti.
4. Hän hankkii tehtävien hoitamisen edellyttämiä valmiuksia lähiopetuspäivien aikana vertaisryhmissä ja syventyy ajankohtaisiin opetusalan teemoihin ja toimintaympäristöihin.

Tutustuin Merin ja Pekan blogeihin.

Meri@opekorkea

Merille kirjoittaminen ja asian tiivistäminen on luontaista. Sujuvaa, reflektoivaa ja rakenteeltaan helppolukuista. Hän on työskennellyt paljon asiakaspalvelu- ja ohjaustyössä aikuiskoulutuksessa sekä kouluttajana, mutta ei varsinaisesti opettajana ja potee, jos oikein tulkitsen, ajottain siitä jopa alemmuuden tunnetta (aivan suotta!) Henkilökohtaistamisprosessit, tutkinnonperusteet ja TKI-toiminnat ovat tuttua kauraa yrittäjyyden, kaupan esimiehen, johtamisen ja tuotekehityksen ammatti- ja erikoisammattitutkintojen näkökulmasta. Tiedonjanoinen ekonomi laajentaa nyt siis osaamistaan kasvatustieteisiin ja pedagogiikkaan. Fiksu nainen! Kirjoituksissa hän tarttuu lähiopetuspäivien ydinkohtiin, välillä kriittisestikin ja jaksaa motivoitua itsensä kehittämiseen myös äitiyslomalla. Blogista huokuu ammattimainen ote. Hän osaa kiitettävästi reflektoida teemoja omasta näkökulmastaan, vaikkei olisikaan osallistunut teemaa käsittelevään lähiopetukseen.

PKA-AMOK, Pekan portfolio

Pekan 20 vuoden kokemus johtamiskouluttajana ja -konsulttina näkyy blogin sisällöissä ja tavassa käsitteellistää ja reflektoida laajoja kokonaisuuksia. Työelämän pelisäännöt ja -kenttä erilaisine tehtävineen ovat Pekan vahvaa osaamista. Postauksissa monipuoliset kuvat havainnollistavat tekstiä mielekkäästi ja erityisen mielenkiintoista oli lukea itsearviointeja, jossa reflektointi oli toteutettu taulukon muodossa. Kansainvälinen yhteistyö on hänelle työn kautta arkipäivää ja siten myös laaja-alainen vuorovaikutusosaaminen. Pekka tuo kirjoituksissaan esiin, että on saanut kuitenkin pedagogiseen osaamiseensa HOPE-opintojen kautta uusia näkökulmia ja erityisesti opetusmenetelmiä. Hän suhtautuu asioihin melko lunkisti ja maalaisjärjellä, sinänsä ammattialan huomioiden vähän yllättävää, mutta ehkä se onkin vahvan tietotaidon omaavan konsultin merkki.

KV-pedagogiikkaa virtuaalisesti

Päivä käynnistyi ennakkotehtävällä omassa blogissa. Teemana olivat aktivoivat työtavat ja pohdinnan avuksi oli laadittu kolme kysymystä.

1. Mitä aktivoivia opetusmenetelmiä hallitset? 
2. Millaisissa tilanteissa käytät niitä?
3. Miten toteuttaisit ne verkossa? 

Päädyin katsomaan aivan aluksi Amok:n sivuilta opetusvideon Aktivoivat opetusmenetelmät. Omassa opetuksessani käytän usein itsekin ennakkotehtävää virittämään opiskelijoita tulevaan teemaan. Ennakkotehtävät siksikin, että monimuoto-opiskelussa lähipäiviä on suhteellisen vähän ja on tärkeää päästä heti asiaan kiinni, kun kokoonnumme yhteen. Vältän omassa opetuksessani perinteistä luentoa, jossa luennoitsija on yksinpuhuja. Sain tästä tarpeekseni yliopistolla, kun istuin päivästä toiseen vain passiivisena muistiinpanojen kirjoittajana. Liikunta-alan opiskelijoita luennot eivät lähtökohtaisestikaan kovin paljon innosta, he haluaisivat opinnoissaan keskittyä mahdollisimman paljon oman kehon käyttöön, mutta teoreettista opetustakin jonkun verran tarvitaan. Pyrin tosin rytmittämään käytäntöä ja teoriaa intervallityyppisesti, jolloin opiskelijat jaksavat paremmin keskittyä.

Helpoiksi aktivointimenetelmiksi olen kokenut erilaiset pari- ja ryhmäkeskustelut, joiden tukena hyödynnän usein case-esimerkkejä, väittämiä, kuvia ja opiskelijoiden tunnekokemuksia. Joskus keskustelut toteutetaan liikkuen esim. kävellen pienenä happihyppelynä ulkona. Toisinaan käytän puhuja-observoija työskentelyä: toinen parista kertoo kokemuksensa ja toinen reflektoi kuulemansa puhujalle. Toiminnallisemmista opetusmenetelmistä posterinäyttelyt ja learning cafe -tyyppiset ryhmätyöskentelyt ovat tutuimpia. Tosin nykyisin sekoitan ryhmiä pöytävaihtojen välissä enemmän, koska olen kokenut vähän tylsänä isännälle/emännälle istua koko ajan saman pöydän ääressä. Tällöin pöytälakana/fläppipaperi on ainoa, joka pysyy koko ajan samassa paikassa. Palaute- ja asennejanan käyttöä olen lisännyt, sillä koen opettajana niiden kautta saavani jatkuvaa tukea opetuksen suunnittelulle ja keskustelun herättelyille. Esimerkiksi pari päivää sitten saimme aikaan mielenkiintoisen keskustelun, kun laitoin soveltavan liikunnan opintojaksolla opiskelijat valitsemaan asennejanalta oman paikan sen mukaan, miten avoimia ja suvaitsevaisia erilaisten ihmisten (kehitysvammaiset, liikuntarajoitteiset, maahanmuuttajat, vanhukset..) kohtaamiselle he tällä hetkellä ovat.

Verkossa aktivointikeinoina käytämme oppilaitoksessamme Moodlea ennakkotehtävien palautuskanavana, mutta liikunnan ammattitutkintolaisilla on käytössä myös keskusteluissa omat blogit, joihin annetaan erillisiä pohdinta ja vertaiskommentointitehtäviä. Viimeksi lähijaksolla kokeilin Padlet-toimintaympäristöä aktivointitapana. Opiskelijat saivat kirjoittaa kommentteja luennon alussa ja aikana alustalle, sitä voisi varmasti hyödyntää osittain myös palaute- ja asennejanan alustajana. Viime keväänä kokeilin ensimmäistä kertaa myös Twiittausta osana opiskelijoiden seminaaripäivää, näin hästägitkin tulivat tutuksi. Virtuaalisista oppimisympäristöistä kokonaisina opiskelupäivinä minulla ei ole opettajan näkökulmasta kokemusta.      

Virtuaalisessiossa HOPE-ryhmämme toimi havainnointitehtävissä iVET-ryhmän opiskellessa AC-alustalla aktivoivia työtapoja, yhteisenä kielenä toimi englanti. Opiskelijaryhmä käsitteli mm. kulttuurieroihin liittyviä haasteita. Suomalaiset nostettiin esimerkkinä hiljaisista oppijoista. Pohdittiin, onko hiljaisuudessa kyse passiivisuudesta, haluttomuudesta oppia, ymmärtämättömyydestä vai ujoudesta. IVET-ryhmäläiset kyseenalaistivat myös sen, onko luennolla järkeä kysyä aktivoivia kysymyksiä keskustelemalla yhdessä koko luokan kesken, jos vain tietyt opiskelijat osallistuvat tähän. Onko opiskelija joka on hiljaa itse asiassa passiivinen vai ajatteleeko hän liikaakin? Miten eri tavoin voisi opiskelijoita aktivoida muuten kuin keskustelemalla, niin, että hiljaiset ja ujotkin saataisiin mukaan? IVET-ryhmä purki ajatuksiaan erilaisten oppimisnäkemyksien kautta ja keskiössä oli oppimisnäkemyksellinen vertailu itseohjautuvuuden ja tiukasti ulkoapäin kontrolloidun näkemyksen erilaisissa näkökulmissa.

KV-ryhmän verkko-oppimisessa on paljon haasteita, osa teknisiä, osa kulttuurisia. Äänenvoimakkuuteen ja selkeyteen on kiinnitetävä erityistä huomiota, minulla oli välillä todella hankala saada puheesta selvää kun mikrofoni särisi ja englannin ääntämys oli vaihtelevaa. Kulttuurinen ero taas lienee toisen puhumisen ja näkemyksien kunnioittaminen, päällekkäin puhumista ilmeni paljon ja keskustelun vetäjän olisi pitänyt olla jämäkämmin antamassa puheenvuoroja. Eräs opiskelija provosoi ja provosoitui ja häipyikin sitten suurieleisesti kesken kaiken langoilta. Kysymysten asettaminen tulisi yleisesti ottaen olla riittävän selkeää ja yksinkertaista, jotta kaikki mukanaolijat ymmärtävät, mistä kulloinkin keskustellaan. Itse tipahdin välillä kärryiltä, mutta onneksi kuvat ja YouTube-linkit havainnoivat, mistä oli kyse ja sain idesta nopeasti kiinni. Chatin yhtäaikainen käyttö oli itselleni mieluista, mutta saattoi olla osalle vaikeaa keskittyä moneen tietolähteeseen yhtäaikaa.

Omalla työurallani pääsen aika ajoin opettamaan englanniksi tai oikeastaan suomen ja englannin yhdistelmänä, kun muutamia opiskelijoita tulee eri kulttuureista. Tähän asti olen suoriutunut siitä mielestäni ihan hyvin, kehonkieli ja muut vaihtoehtoiset kommunikointitavat esim. kuvat ovat auttaneet vuorovaikutustilanteissa. OSAO:lla tuntiopettajana työskennellessäni opetin liikunnan lyhytkurssin valmistavissa opinnoissa, jossa ryhmässä oli eri puolilta maailmaa tulleita opiskelijoita ja yhteistä kieltä sai todenteolla etsiä. Siitäkin selvisin kuitenkin avoimella asenteella. Lähtökohtaisesti koen, että voisi tehdä hyvää käydä opettajavaihdossa jossakin, jotta vieraan kielen käyttöön saisi lisävarmuutta.  

Substanssiosaaminen, virtuaalinen CV

Lähipäivän sisältöön liittyen rakensin oman osaamisen polkuni Prezi-työkalulla. Näytin tämän työyhteisössäni ja päädyimme heti ottamaan Prezi-työkalun käyttöön oppilaitoksemme koulutusmarkkinoinnissa. Tätä oli kiva tehdä, sähköinen CV.

Osaamisen polulla liikuntakasvattajaksi

Arvo-osaaminen - opettaja ja etiikka

Lähipäivässä työstimme arvo-osaamistamme pienryhmissä todaysmeet-alustalla digitaalisten pöytäliinojen avulla. Pöytäliinoilla oli erilaisia case-esimerkkejä, joista tuli keskustella. Blogipostauksessani päädyin kuitenkin avaamaan arvo-osaamistani vähän eri pohjalta. Lueskeltuani OAJ:n laatimaa esitystä opettajan eettisten periaatteiden taustalla olevista arvoista, pohdin, miten ne näkyvät omassa toiminnassani ja työssäni.

Ihmisarvo 

Ihminen nähdään ajattelevana ja oppivana persoonana. Erilaisuuden kohtaamista, erilaisten mielipiteiden ja asenteiden ymmärtämistä opettelen läpi elämäni. Haluan nähdä itseni suvaitsevaisena ja avoimena ihmisenä, mutta se ei yllättäin olekaan niin helppoa, kun kohtaan ihmisen, joka edustaa vastakkaisia arvoja. Sen olen tehnyt itselleni selväksi, että kaikkea minun ei tarvitse hyväksyä, mutta voin pyrkiä ymmärtämään erilaisten persoonien käyttäytymismalleja ja pyrkiä toimimaan itse opettajana turvallisen ja hyväksyvän oppimisilmapiirin puolesta. Vamma, vammattomuus, etninen tausta, ikä tai sukupuoli ei pelota minua, olen tottunut työskentelemään monenlaisten ihmisten kanssa. Tätä uskallusta kohtaamiseen - ihminen ihmisenä - pyrin opiskelijoillekin välittämään.

Totuudellisuus 

Tutkiva lähestymistapa edellyttää avointa keskustelua ja totuuden etsimistä. Olen kiinnostunut toimintojen taustalla vaikuttavista tekijöistä: miksi käytäntöjä on niin hankala muuttaa, miksi joistakin asioista vaietaan, miten kukin hahmottaa maailmaa kokonaisuutena? Kun jokin asia mietityttää tai koen sen haastavana, sanon sen ääneen ja haluan löytää ratkaisuja. Samaa toivon myös opiskelijoilta ja kollegoilta. Kannustan keskusteluun, mutta myös ratkaisujen ja päätösten tekoon sekä niihin sitoutumiseen.

Oikeudenmukaisuus

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen sekä syrjinnän ja suosimisen välttäminen. Koen olevani oikeudenmukaisuushakuinen ihminen. Koska itse olen melko tunnollinen toiminnassani, koen joskus epäoikeudenmukaisia tilanteita, jos samaa ei vaadita vaikkapa kollegaltani. Koen myös opiskelijoiden numeerisen arvioinnin välillä suureksi tuskaksi ja haluan avata kriteerejä, joiden perusteella arviointia toteutan. Tämä on mielestäni rehellisyyttä myös itselle ja poistaa suosimista ja syrjimistä opiskelijoiden kesken. Urani aikana minulle on yhden kerran sattunut valitustilanne, jossa arviointiani on kyseenalaistettu ja vaadittu oikaisupyyntöä. Tästä oppineena teen entistä tarkemmin selväksi, mihin arviointini kulloinkin pohjautuu.

Vastuu ja vapaus

Opettajan vastuu on sidoksissa lainsäädäntöön ja opetussuunnitelmiin. Tämä mielestäni helpottaa perustehtäväni hahmottamista. Teen työtäni tiettyjen linjausten mukaan ja työni suunnittelu pohjaa yhteisesti tarpeellisiksi koettuihin tietoihin ja taitoihin. Tämä myös helpottaa vaadittavien asioiden perustelua opiskelijoiden suuntaan ja yhtenäistää opettajien toimintaa. Opettajan työ on todella vastuullista, sen olen vuosien myötä tajunnut kiperiä tilanteita kohdatessani, mutta pidän myös sen tuomasta vapaudesta työn toteuttamiseen ja kehittämiseen.

Opettajan suhde työhönsä

Opettajan oman persoonan kehittäminen ja hoitaminen ovat hänen oikeutensa ja velvollisuutensa. Työkokemuksen karttuessa joustavuus ja tilannetaju vahvistuvat. Riippumatta omasta temperamentista ja halutusta toimintatavasta, vuorovaikutus ja mukautuminen rakentavat yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. Omalle jaksamisellekin on toki rajansa ja työhyvinvoinnista on huolehdittava pitkälti itse. Ohjaussuhde opiskelijoita kohtaan voi olla empaattinen, mutta opettajana minun on tiedostettava, milloin esimerkiksi on syytä ohjata opiskelijaa tukijärjestelmässä eteenpäin muille tahoille. Tästä pyrin herkin tuntosarvin pitämään kiinni ja on huojentavaa, kun muita ammattilaisia tulee oman työn tueksi, opettajan työ on yhteisvastuullista.

Opettaja ja oppija 

Opettajan tehtävään kuuluu oppijoiden kasvattaminen yhteistyöhön ja hyviksi yhteiskunnan jäseniksi. Yhteistyön, toiminnallisuuden ja osallisuuden korostaminen opetusmenetelmissä, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotyössä suhteessa opiskelijoihin edesauttavat yhteiskunnan jäseniksi kasvamisessa. Yhteistyön ja toiselta oppimisen merkitys korostuu etenkin aikuisopiskelijoilla, jotka usein haluaisivat toimia hyvin itsenäisesti ja tehdä tehtäviä yksin. Myös aikuisopiskelijan mukautuminen oppilaitoksen käytäntöihin ja opiskelumenetelmiin vie toisinaan aikaa ja vastustamista saattaa esiintyä oman kokemukseni mukaan mm. verkko-opintojen yhteydessä. Näen, että haasteisiin tarttuminen ja kivikkojen ohittaminen yhdessä on myös osa ammatillista kasvua niin opiskelijan kuin opettajankin kohdalla.

Opettaja työyhteisössä 

Keskinäinen apu ja tuki ovat keskeisiä periaatteita työyhteisössä. Opetussuunnitelmatyöstä ja opetusmenetelmien kehittämisestä opettajatiimeissä pidän kovasti. On hedelmällistä jakaa menetelmiä ja kokemuksia sekä miettiä, miten itse opettajana voisin vielä paremmin tukea opiskelijaa tämän ammatillisessa kasvussa ja tehtävistä suoriutumisessa. Materiaalin jakaminen kollegoiden kesken on myös järkevää resurssointia. Yhteisopettajuuden muotoja pyrin toteuttamaan aina, kun se on mahdollista ja aivoriiheen osallistun mielelläni kun sellainen kohdalle osuu.

Opettaja ja sidosryhmät

Yhteistyön tavoitteena on oppimisen ja kehityksen tukeminen sekä oppimismahdollisuuksien laajentaminen. Erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa toimiminen on opiskelijan oikeusturvan varmistamista mutta myös mielestäni omaa työtäni helpottavaa ja tukevaa. Autenttiset toimintaympäristöt ja asiakasryhmät mahdollistavat myös laajemmin työelämän haltuunottamista.

Opettaja ja yhteiskunta

Opettajan mahdollisuudet toimia työssään ovat riippuvaisia omasta sitoutumisesta, mutta myös opetustyöhön ja koulutukseen osoitetuista voimavaroista. Oman perustehtävän fokusointi ja säännöllinen muistuttaminen siitä ohjaa työskentelyä. Etenkin opettajan työhön kuuluvaa suunnittelu- ja kehittämistyötä on toisinaan rajattava ajankäytöllisesti, helposti huomaan tekeväni ylityötunteja ilmaiseksi. Sen huomioiminen on osa työssäjaksamista ja oman työn arvostamista.