Kestävä kehitys
Tavallisimmin kestävässä kehityksessä painotetaan sen ekologista näkökulmaa, mutta KeKe-tiimi sai pohtimaan asiaa laajemmin taloudellisesta, kulttuurisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta. Pohdimme aspekteja pienryhmissä ja niiden kautta länsimainen kuluttaminen, kertakäyttöisyys, välinpitämättömyys, mutta toisaalta myös ekologisiksi mieltämämme asiat joutuivat kriittisen tarkastelun alle. Sosiokulttuurinen näkökulma perinteiden, hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden arvojen ylläpitäjänä nostettiin vahvaksi osaksi teemaa. Pysäyttävä aspekti - jos näitä kestävän kehityksen osa-alueita ei vaalita, emme ainoastaan kuluta luonnonvarojamme, vaan myös henkistä pääomaamme. Toisaalta kehitys sanana ei anna perinteiden vaalimiselle paljon tilaa, vaan viittaa pikemminkin jatkuvaan muutokseen. Onko muutos nykyistä parempaa (kenties laadukkaampaa, nopeampaa, tehokkaampaa..?) Mielenkiintoista, teema, joka sisältää jatkuvan muutoksen pitäen kiinni myös olemassa olevasta. Onko kestävä kehitys siis osittain tavoite kontrolloida kehitystä?
Oppilaitoksissa kestävää kehitystä pyritään useimmiten toteuttamaan mm. virtuaalisten oppimateriaalien ja -alustojen avulla, kierrättämällä ja lajittelemalla jätteitä sekä vähentämällä sähkön, ruuan ja auton käyttöä. Toisaalta myös panostamalla me-henkeen ja yhteisöllisyyteen, voidaan vähentää henkistä pahoinvointia ja vaikkapa ilkivaltaa. Osa oppilaitoksista järjestää säännöllisesti teemapäiviä, joiden kautta nostetaan esiin kestävän kehityksen tavoitteita. Omassa oppilaitoksessamme teeman sisällöt on liitetty kierrätysvälineliikuntatuokioiden näkökulmaan (miten esim. sanomalehtiä, kertakäyttölautasia, mehutetroja ja vessapaperirullia voidaan hyödyntää liikuntavälineinä). Hyödynnämme myös sähköistä oppimisalustaa ja kannustamme kimppakyyteihin.
KeKe-ryhmä onnistui opetuskokonaisuudessaan herättämään ajatuksia, ehkä rohkeutta rikkoa luentomaista opetusta olisin vielä kaivannut lisää. Hyvä linkkivinkki oli opetushallituksen kokoama raportti Kestävää ammatillista koulutusta josta voin tarkastella teemaa oman alani näkökulmasta.
Työelämäläheisyys
Työelämäläheisyyttä käsittelevä ennakkotehtävä oli avartava. Tehtävänä oli selvittää kuka/ketkä omassa oppilaitoksessa hoitaa työelämäyhteyksiä ja millä tavalla. Tajusin jälleen kerran, että asiaa ei voi sälyyttää yhden tai muutaman ihmisen vastuualueeksi ammatillisessa oppilaitoksessa. Riviopettajankaan tehtävänkuva ei rajoitu pelkästään oppilaitoksen sisälle, vaan vahvasti työelämään suuntautuen. Itse toteutan sitä opiskelijoiden kanssa työelämävierailuilla ja asiantuntijakäynneillä, oppilaitoksemme yhteistyöpäiväkotien, -koulujen, -palvelutalojen sekä -hankkeiden tarpeita ja toiveita kuunnellen. oppisopimuksen eri osapuolten kanssa toimien ja tietenkin jatkuvasti itse alalla - liikunnanohjaajana - toimien. Pysähdyin kuitenkin miettimään, voisiko omaa ammattialaani oppia vieläkin vahvemmin käytännön työkentällä oppilaitoksen sijaan, opettelisinko opettajana näkemään oppimisympäristöorganisoinnin vielä vahvemmin erilaisina mahdollisuuksina ajasta ja paikasta riippumatta. Vaatii kokeilunhalua, kypsyttelen innovointia...
Learning cafe -työskentelyn päällimmäiseksi ajatukseksi jäi pohdituttamaan tulevaisuuden oppimisympäristöjen luonne ja mitä ne vaativat ammatilliselta opettajalta. Jatkuva hereillä pysyminen alan kehitystrendeistä on tärkeää, jotta oppilaitos ei tuota "eilistä tietotaitoa" työmarkkinoille, toisaalta opettajan roolin muuttuminen vahvemmin ohjaajaksi ja osaksi oppimistiimiä antaa mahdollisuuden myös tiettyyn armollisuuteen: opettajan ei aina tarvitsekaan olla askeleen edellä. Pidin oppituntikokonaisuudessa hyödyllisena vinkkinä Oulun Diakoniaopiston laatimaa Työelämän pelisäännöt -vihkosta. Se on opus, johon jokaisen työssäoppimaan lähtevän opiskelijan on perehdyttävä ja jonka avulla ohjataan työelämätaitoja. Aion viedä ideaa eteenpäin myös omassa oppilaitoksessani.
Yrittäjyyskasvatus
Oma tiimini rakensi opintokokonaisuuden teemasta yrittäjyyskasvatus, painotuksena sisäinen yrittäjyys. Halusimme kokonaisuudesta vahvasti toiminnallisen, joka mielestämme korosti hyvin sisäisen yrittäjyyden perusajatuksia aktiivisuudesta, oma-aloitteisuudesta, vuorovaikutustaidoista jne. Oli mielekästä perehtyä yrittäjyysteemaan mm. ammattipedan sivuilta, joiden sisältöä yksi opetustiimimme jäsenistä on ollut kokoamassa, myös Riittääkö innostus? Sisäinen yrittäjyys terveydenhuollossa -materiaalista oli paljon apua työstövaiheessa.
Padletista löytyy tiimimme ja opiskelijaryhmämme yhteistyössä kokoama avainsanalistaus, jota sisäinen yrittäjyys teemana äkkiseltään herätti. Nuoren yrittäjänalun, Johannan haastatteluvideon näytimme aluksi casena, josta lyhyesti keskusteltiin porukalla suhteessa padletissa nousseisiin ominaisuuksiin. Keskustelu ja virittäytyminen lähti hyvin käyntiin tätä kautta. Kuitenkin se, mistä olen opetuskokonaisuudessamme erityisen ylpeä, on opetusmenetelmä, jonka pystyimme tiiminä luomaan ja esittelemään opiskelijaryhmällemme. Sisäisen yrittäjyyden QR-koodisuunnistus, jonka varrelta löytyi rastitiimitehtäviä teemaan liittyen. Opetusmenetelmän idean ja rastitehtävät voi lukea täältä.
Opetuskokonaisuuden lopuksi vielä peilasimme opittuja asioita toiseen haastatteluvideoon, joka kertoi kansainvälisesti kokeneen yrittäjän, Maritan näkökulman teemaan.
Opiskelijaryhmältämme saatu palaute oli pääosin hyvää, joskin useampi kritisoi sitä, että kokonaisuuteemme oli ämpätty liikaa tavaraa. Näinkin varmasti, mutta kukaan ei ainakaan nukahtanut ja tylsistynyt, istumistakin minimoitiin ;) Olimme itse tyytyväisiä kokonaisuuteen ja huomasin, että tällainen yhteisopettajuus oli hauskaa ja voimaannuttavaa. QR-koodi-ideaa tulen jatkossa hyödyntämään omassa opetuksessani ja vien sen opetusmenetelmänä oppilaitokseemme opetushenkilökunnallemme.
Erityiskasvatus
Erityiskasvatuksen kokonaisuus haastoi jokaisen opiskelijaryhmämme jäsenen pohtimaan, näkemään ja hyväksymään yksilöllisiä ratkaisuja. Ammatteihin voi löytyä monenlaisia, vaihtoehtoisia polkuja ja mukauttamisia. Netissä täytettävät Erilaisten oppijoiden liiton luki- ja havaintokanavatestit virittivät mukavasti teemaan ja keskustelua riitti paljon mm. HOJKS:an liittyen. Yhteisesti kokosimme yksilöllisiä ja ryhmän ohjauksen menetelmiä, jotka avasivat yllättävän tuttujakin toimintatapoja työkalupakiksi kenelle tahansa, missä tahansa, riippumatta siitä onko kohderyhmänä jokin erityistä tukea tarvitseva yksilö tai ryhmä.
Omassa työssäni erityiskasvatus sisältyy soveltavaan liikuntaan, jonka kehittämishankkeessa olen ollut mukana oppilaitoksessamme. Soveltavan liikunnan näen nimenomaan koskevan ihan jokaista liikunnan parissa työskentelevää, koska mikään ryhmä ei ole homogeeninen, ohjaajan ja opettajan on kyettävä löytämän kullekin taito- ja kuntotasoa vastaavia vaihtoehtoja. Esteetön liikunta pitää myös sisällään arvo- ja asennekasvatuksen. Opetan soveltavan liikunnan kursseilla ja koulutan työpajoja ympäri maakuntaa. Virpiniemi haluaa profiloitua soveltavan liikunnan osaamiskeskukseksi, joten teema liittyy vahvasti omaan työnkuvaani. Soveltavan liikunnan kehittämishankkeen kautta olen saanut valtavasti rohkeutta toimia monenlaisten ihmisten kanssa ja kynnys erilaisuuden kohtaamiseen on madaltunut.
Kansainvälisyyskasvatus ja monikulttuurisuus
Viimeinen käsiteltävä teema kokosi edellisiä teemoja yllättäen yhteen, kun opetustiimi organisoi opiskelijaryhmämme käsittelemään pienryhmissä kestävää kehitystä, työelämäläheisyyttä, yrittäjyyskasvatusta ja erityiskasvatusta kansainvälisyyskasvatuksen sekä monikulttuurisuuden näkökulmasta. Vaikka Padlet-yhteenvedot olivat osin suppeita, keskustelua virisi kovasti ja aikatauluissa ei opiskelijaryhmämme keskusteluinnon vuoksi pysytty. Opetustiimi alusti teeman käsittelyä mainiosti erilaisin case-esimerkein ja pohdintatehtävin esim. voiko kansainvälistymistä olla ilman monikulttuurisuutta...voiko monikulttuurisuutta olla ilman kansainvälistymistä...pitäisikö kansainvälistymistä estää...uhkaako kansainvälistyminen kansallisidentiteettiä. Hyvänä herättelynä toimi myös video, joka kysyy, ketä ovat tulevaisuuden suomalaiset ja millaisen maan he haluavat rakentaa.
Oppilaitoksemme opiskelijoissa on muutamia ulkomaalaissyntyisiä ja toisinaan kommunikointi oppitunneilla on suomen ja englannin sekoitusta. Koen sen mukavana mausteena opettajana ja ilokseni olen huomannut, että ketään ei ole opiskelijaryhmän sisällä jätetty ulkopuolelle. Teoreettiset termit ja käsitteet sekä muutamat kulttuurierot tuottavat välillä hankaluuksia, mutta toisaalta liikunnan kieli on hyvin kansainvälinen, joten yhteinen sävel löytyy helpostikin. Oppilaitoksessame vierailee silloin tällöin jonkin verran opiskelijoita ulkomailta, mutta varsinaista kansainvälistä opiskelija- tai opettajavaihtoa ei ole vielä ollut. Tässä osa-alueessa koen itselläni olevan vielä paljon kehitettävää. Rohkeus kansainvälisten kontaktien luomiseen puuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti