MO-tehtävämme alkoi virittäytymistehtävällä. Siirtyminen Ainolan puistoon opetuskävelyn muodossa tapahtui hiukan kiireessä heittäen ja se olisi kaivannut selkeämmän ohjeistuksen ja rakenteen. Opiskelijat olisi voinut jakaa luokassa valmiiksi pareihin ja kertoa hieman tulevasta opetustuokiosta esim. pukeutumisen suhteen, sillä osa paleli alussa ulkona, kun aihetta pohjustettiin paikallaan seisten, meidän olisi pitänyt varmistaa etukäteen paikka myös melun suhteen, sillä osa opetustuokiosta häiriintyi liikenteen läheisyydestä. Varmasti toimivampaa käytännössä olisi ollut vetää alustus sisällä joko luokassa tai vaikkapa Ainolan puiston puoleisessa aulassa portaissa istuskellen ennen pihalle siirtymistä. Näin Hannan asiantuntemus olisi päässyt paremmin esiin ja hän olisi voinut käyttää havainnollistamiseen vaikkapa powerpointtia tai fläppitaulua. Nyt oivallinen teeman kuljettaminen hautautui hieman melusaasteeseen ja paleluun. Tämä hiukan harmittaa minua, kun niin ponnekkaasti halusin vain puistoon, miettimättä toimisiko se kokonaisuuden kannalta. Hienosti Hanna kuitenkin sai keskustelua aikaan kertomalla kokemuksistaan ja esittämällä hyviä kysymyksiä Hoperyhmäläisille.
Opetuskävelyn teema Lapset ja vuorovaikutus meidän ehkä olisi kannattanut pureskella 1-2 kysymykseen esim. mitä asioita aikuisen on otettava huomioon antaessaan ohjeita lapselle? Mitä asioita lapsi opettelee leikkiessään ikätovereidensa kanssa? Miksi vuorovaikutustaitojen opettelu on tärkeää jo varhaisessa vaiheessa? Kun ohjeistus oli ylimalkainen ja keskustelun aihe laaja, ei pohdinta kävelyn aikana toteutunut aivan kuten tarkoitus oli. Onneksi muutama rohkea uskalsi nostaa asioita, kun opetuskävely purettiin yhteisesti.
Teoria ja toiminnalliset harjoitteet olisi voinut myös pilkkoa vuorottelemaan ja kytkeä selkeämmin teoreettinen osa toimintaan käytännössä. Olisin voinut keskusteluttaa Hoperyhmäämme jokaisen toiminnallisen harjoituksen jälkeen, huomasivatko he mitä opeteltiin ja miten se tuli harjoitteessa esille, miten harjoitetta voisi muokata eri kohderyhmille jne. Tämä on automaatio opetustyössäni normaalisti, ihmeellistä, että näin menin lukkoon erilaisen kohderyhmän kanssa.
Onneksi onnistuin kuitenkin aktivoimaan Hoperyhmäläiset harjoitteisiin mukaan, vaikka sitä etukäteen hieman jännitin. Kohderyhmänä varhaiskasvattajat ja luokanopettajat ovat toiminnallisiin heittäytymisharjoitteisiin lähtökohtaisesti helpompi kohderyhmä kuin ammatilliset opettajat, jotka pääasiassa toimivat aikuisopiskelijoiden kanssa eivätkä ehkä työssään tarvitse samanlaisia vuorovaikutustaitoja.
Jannen vetämä draamapedagogiikka aamupäivästä rikkoi varmasti sopivasti jäätä, jotta porukka intoutui meidänkin kanssa leikkimään. Harjoitteiden aikana pyrin tietoisesti ottamaan katsekontaktia, osallistamaan hyödyntämällä eri ihmisiä malleina, tsemppaamaan ja liikehtimään opettajana eri puolilla osallistuen itsekin harjoitteisiin.
Lopuksi olisin selkeämmin voinut luoda synteesin ammattipedagogiikkaan, millaisissa tilanteissa samoja harjoitteita voisi hyödyntää aikuisopiskelijoilla eri ammattialoilla. Lisäksi selkeä loppuyhteenveto olisi varmistellut, nousiko oman osuuteni ydinasioiksi tarkoituksenmukaisesti osallistaminen ja osallistuminen, kuulluksi tuleminen, lyhyet ohjeistukset ja toiminnan kautta harjoittelu, ryhmäytyminen ja yhteishengen kohottaminen sekä miellyttävä kosketus, joka myös korostui Hannan loppurauhoittumisessa, satuhieronnassa. Jatkoa ajatellen kehittämiskohteita siis löytyi useita, mutta Hoperyhmäläisiltä kokonaisuudessaan saatu kannustava vertaispalaute lämmitti mieltä.
Tässä linkki
MO-videoon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti