Erilaisten oppijoiden huomioonottaminen

Toimiessani eri oppilaitoksissa liikunnanopettajana olen kohdannut monenlaisia oppilaita ja opiskelijoita, moninaisuus on näkynyt mm. motivaationtasossa, motorisissa valmiuksissa ja sosiaalisissa taidoissa. Kouluissa olen kokenut isona haasteena vanhentuneet opetussuunnitelmat suhteessa muuttuneisiin liikuntakulttuureihin. Omassa toiminnassani huomasin pian soveltavani "perinteisistä" lajeista ryhmille toimivampia esim. pallo- ja mailapelejä oli mahdollisuus kokeilla hyvin eri kokoisilla palloilla ja mailoina toimivat välillä vaikkapa harjanvarret tai mehutölkit, suunnistusta toteutettiin geokätköilynä, kestävyystreeniä oli mahdollisuus tehdä pyörillä ja juosten yhdistäen siihen Amazing Race -tyyppinen kaupunkisuunnistus, hiihto olikin retki meren jäälle, jonne otettiin omat eväät mukaan, frisbeegolfrata tehtiin itse merkkaamalla hyppynaruilla puita, isoja kiviä ja aidanpätkiä, joihin piti kiekolla osua ja telinevoimistelussa oppilaat pääsivät itse rakentamaan sisälle parkourympäristön. Nämä toiminnot madalsivat tasoeroja ja saivat aikaan enemmän liikettä koko ryhmän sisällä sen sijaan, että vain liikunnallisesti lahjakkaat olisivat osallistuneet. Lahjakkaimpia hyödynsin välillä tuomareina ja omien lajiensa opettajina, tällöin heillä oli mahdollisuus myös kertoa omasta harrastuksestaan ja urheiluseurastaan. 

Kuvassa lehtijuttu, joka kertoo yläkoulun oppilaistani ja liikuntatunneistamme

Aikanaan lukiossa toimiessani koin opetusjärjestelyt todella haastavina, koska ryhmät olivat n. 30 hengen kokoisia sekaryhmiä (tytöt ja pojat yhdessä). Tuntien sisälle oli organisoitava useampi toimintapiste ja usein myös tytöille ja pojille eriytettyä toimintaa, sillä poikien voimankäyttö oli aivan eri luokkaa kuin samanikäisten tyttöjen ja tytöt suoranaisesti pelkäsivät pelata poikien kanssa pallopelejä. Yksi kovimmista oppimiskokemuksistani opettajuuteen. 

Nykyisin toimiessani ammatillisessa opetuksessa kohtaan edelleen eroja motivaatiotasossa ja jopa sosiaalisissa taidoissa, vaikka lähtökohtaisesti opiskelijat ovat aikuisia ja luulisi ammattiin tähtäävän opiskelun innostavan kaikkia. Opettajana joudun enemmän perustelemaan omia opetusmenetelmiäni ja sisältövalintojani, minun on kannustettava opiskelijaa löytämään yhtäältä itseohjautuvaa otetta opintoihinsa ja toisaalta yhteisöllistä, toiset huomioivaa yhteistoimintaa, itsekkäämmistä lähtökohdista suuntautuvan yksintoimisen vastapainoksi. Vaikka henkilökohtaistaminen on mahtava juttu, tuottaa se tosinaan lisähaasteita opettajana hallita niin monenlaisia lähtökohtia ja tulevaisuuden suuntia isojen ryhmien sisällä. Oppilaitoksessamme meillä ei ole opiskelijahuoltoryhmää toisin kuin vaikkapa yläasteella ja lukiossa toimiessani oli, mutta mahdollinen tuen tarve arvioidaan tapauskohtaisesti koulutuspäällikön, opiskelijan ja opettajan kanssa yhdessä. Hyödynnämme prosessissa Oulun kaupungin varhaisen puuttumisen mallia.        

Erityispedagogiikkaan olen saanut lisänäkökulmaa tänä vuonna. Oppilaitoksessamme on alkanut tammikuussa 2014 Soveltavan liikunnan Sovelias-kehittämishanke, jonka toiminnan järjestämisessä olen ollut mukana yhtenä projektityöntekijänä. Hankkeen tarkoituksena on kehittää moniammatillista verkostoa paitsi erityisryhmien kanssa toimiville ammattilaisille kuten erityisliikunnanohjaajille sekä fysio- ja toimintaterapeuteille myös tarjota koulutusta ja toiminnallisia työpajoja mm. opettajille ja varhaiskasvattajille, jotka laajemmin toimivat erilaisten oppijoiden kanssa. Virpiniemi tekee hankkeessa tiivistä yhteistyötä Vammaisurheiluliiton VAU ry:n sekä useiden sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kanssa. Sovelias-hanke hyödyntää tapahtumien järjestämisessä Virpiniemessä opiskelevia Soveltavan liikunnan 10ov -opiskelijoita. 

Hankkeen kautta olen päässyt kouluttautumaan ja kouluttamaankin. Koulutuksissa olen perehtynyt Sherbornemenetelmään, Integroituun (esteettömään) tanssiin ja sosiaalipedagogiseen Tanssi-innostamiseen sekä kaikenlaisille liikkujille sovellettaviin pienpeleihin. Veronica Sherbornen kehittämä liikemenetelmä tukee monipuolisesti motoriikan ja sosiaalisten taitojen kehittymistä ja oppimisvalmiuksia sekä antaa tietoa kehitykseen liittyvistä ongelmista. Integroitu (esteetön) tanssi perustuu vuorovaikutteiseen tanssifilosofiaan ja Dance Ability -kontakti-improvisaatiomenetelmään vammaan tai vammattomuuteen katsomatta, tasavertaisuuteen tanssijoiden kesken. Työpajoissamme on ollut pyörätuolissa liikkuvia, liikuntarajoitteisia ja terveitä yhdessä tanssimassa. Sosiaalipedagoginen Tanssi-innostaja on yhteisötaiteilija, joka vie tanssia ja liikettä rohkeasti ihmisten keskelle, ajasta ja paikasta riippumatta. Tanssi-innostamisen periaate on kunnioittaa jokaisen kehoa ja liikettä sellaisena kuin se on ja luoda yhdessä esittävää yhteisötaidetta matalalla kynnyksellä. Tanssituokioita olen vetänyt mm. palvelukotien asukkaille, leikkipuistoissa perheille ja metsässä/maastossa erilaisille työpaikkaporukoille. Koululiikuntaliiton Aivot ja oppiminen -seminaarissa keväällä 2014 sain paljon toiminnallisia työkaluja oppimisen tukemiseen kiinnittämällä huomiota opetusjärjestelyihin rytmittämisen, liikehdinnän ja musiikin avulla.

Opettajana pyrin olemaan opiskelijoita kohtaan helpostilähestyttävä ja kuunteleva. Usein tärkeimmät keskustelut käynkin oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa liikuntatuntien jälkeen pukuhuoneissa tai käytävillä. Jotain tästä yhteydestä kertoo se, että keväällä 2013 Pitkäkankaan koulun ysiläiset palkitsivat minut potkiaisissaan diplomilla "opettaja, joka tuo pilvisimpänäkin päivänä auringon tullessaan". Koen olevani kehittymisen vaiheessa erilaisten oppijoiden haltuunottamisessa. Oma avoimuus ja mukautumiskyky auttavat paljon käytännön tilanteissa, päätä on turha lyödä seinään. Kokemus on ollut paras opettaja ja rohkeus kohdata erilaisuutta.