Ammattitaitoni karttuessa yksi lempihaasteistani on ollut liikunnan vieminen ja lisääminen sinne, missä ihmiset muutenkin jo ovat, mitä erilaisimpiin paikkoihin osallistamalla ihmisiä suunnittelemaan ja toteuttamaan yhdessä. Tämä on vaatinut pitkällisen ajatustavan ja kulttuurin muutosta omassa toiminnassani ja nyt koen olevani jo osittain valistajan roolissa muille. Liikunta ja liike, voisi olla läsnä missä vain, ei vain erillinen asia, jota mennään tekemään sille varattuun aikaan ja paikkaan. Usein avaintekijä on ihmisten osallistaminen ja luovan hulluuden mahdollistaminen.
Ensimmäisen kerran kiinnostuin osallisuudesta ja osallistamisesta todenteolla v. 1998, kun osallistuin urheiluseurojen toimijoille tarkoitettuun osallisuuskoulutukseen, joka oli Suomen Ratsastusliiton ja Pesäpalloliiton järjestämä. Jo silloin muistan miettineeni muiden kanssa, millaisia hauskoja liikuntatempauksia saisimmekaan yhdessä aikaan, kun vain uskaltaisimme rikkoa totuttuja rajoja. Se poiki eri lajien verkostoitumistapaamisen Kyproksella syksyllä 2009 ja antoi pontta lopulta vastaaviin kouluttajan tehtäviin. Järjestin Pohjois-Pohjanmaan Liikunnan kanssa urheiluseurojen nuorille osallisuuskoulutuksia ja pääsimme toteuttamaan paljon nuorten näköisiä tapahtumia ja leirejä. Koska minulla oli useamman vuoden kouluttaja- ja valmennuskokemus, opiskelujeni loppuvaiheessa vuosina 2006-2007 minua pyydettiin kouluttajaksi Oulunsaloon Junior Coach Academy -projektiin, jonka tarkoituksena oli osallistaa kolmannen sektorin nuoret edelleen osallistamaan muita nuoria eri toimintoihin. Suurin osa projektiin osallistuneista oli urheiluseuroissa toimivia nuoria ja siksi liikunta oli luonnollinen keino lähestyä asiaa. Saimme nuorten kanssa aikaan positiivista pöhinää Oulunsalossa monin eri tempauksin ja mikä parasta, nämä nuoret toteuttivat vielä omissa yhteisöissään toimintoja projektin jälkeenkin. Koska Oulunsalon väestörakenne on vahvasti lapsipainotteinen ja urheiluseurat eivät tavoita suurintaosaa näistä lapsista ja nuorista, koettiin tärkeäksi luoda monenlaisia yhteisöllisiä tapahtumia nuorilta nuorille. Tein projektista graduni, jonka nimeksi tuli Junior Coach Academy - nuoria osallistavana toimintaympäristönä.
Liikunnan osallisuus ja osallistaminen jatkui äitiyslomallani, kun järjestin puistoissa, leikkipaikoilla ja välillä jopa jonkun takapihalla lastenvaunujumppaa ja perheliikuntaa, se aktivoi myös muita äitejä järjestämään vapaaehtoista "kerhotoimintaa". Liikunnanopettajan työssä yläkoulussa ja lukiossa toimiessani kiinnostuin siitä, miten liikuntaa ja liikehdintää saataisiin muuallekin kuin liikuntatunneille ja olin mukana järjestämässä mm. välituntitoimintoja ja extraliikuntatapahtumia. 2010-luvulla aloitin työni puolesta kouluttaa myös varhaiskasvattajia liikunnallistamaan päiväkoteja. Työ jatkuu ja sitä riittää.
Työssäni liikuntakasvattajana olen pyrkinyt hyödyntämään monenlaisia toimintaympäristöjä liikunta-alan opiskelijoidenkin kanssa mm. maastoa, merenrantaa, puistoa, palvelukoteja ja muita sisä- ja hallitiloja. Kehittelin viime keväänä Virpiniemeen jopa toiminnallisen seminaarin, jossa ei perinteisesti istuttu auditoriossa vaan liikuttiin tilasta toiseen, toimintapisteestä toiseen ja "istuimina" oli jättipalloja, tasapainotyynyjä ja patjoja. Yllättäin saatiin myös vuorovaikutusta "luennoitsijoiden" ja kuuntelijoiden välille syntymään enemmän kuin perinteisessä pönötysseminaarissa. Hyödynnämme oppilaitoksena säännöllisesti Liikuntakeskus Pompun lapsilähtöisiä tiloja, kun teemme yhteistyötä kahden lapsiryhmän kanssa sekä teatterikuoppaa luodessamme yhteisproduktioita.
Arvioin, että osaan melko pätevästi työssäni hyödyntää erilaisia toimintaympäristöjä ja tässä hyvinä malliesimerkkeinä ovat Virpiniemen innovatiiviset kollegani, joilta saan ideoita jatkuvasti lisää.
Ensimmäisen kerran kiinnostuin osallisuudesta ja osallistamisesta todenteolla v. 1998, kun osallistuin urheiluseurojen toimijoille tarkoitettuun osallisuuskoulutukseen, joka oli Suomen Ratsastusliiton ja Pesäpalloliiton järjestämä. Jo silloin muistan miettineeni muiden kanssa, millaisia hauskoja liikuntatempauksia saisimmekaan yhdessä aikaan, kun vain uskaltaisimme rikkoa totuttuja rajoja. Se poiki eri lajien verkostoitumistapaamisen Kyproksella syksyllä 2009 ja antoi pontta lopulta vastaaviin kouluttajan tehtäviin. Järjestin Pohjois-Pohjanmaan Liikunnan kanssa urheiluseurojen nuorille osallisuuskoulutuksia ja pääsimme toteuttamaan paljon nuorten näköisiä tapahtumia ja leirejä. Koska minulla oli useamman vuoden kouluttaja- ja valmennuskokemus, opiskelujeni loppuvaiheessa vuosina 2006-2007 minua pyydettiin kouluttajaksi Oulunsaloon Junior Coach Academy -projektiin, jonka tarkoituksena oli osallistaa kolmannen sektorin nuoret edelleen osallistamaan muita nuoria eri toimintoihin. Suurin osa projektiin osallistuneista oli urheiluseuroissa toimivia nuoria ja siksi liikunta oli luonnollinen keino lähestyä asiaa. Saimme nuorten kanssa aikaan positiivista pöhinää Oulunsalossa monin eri tempauksin ja mikä parasta, nämä nuoret toteuttivat vielä omissa yhteisöissään toimintoja projektin jälkeenkin. Koska Oulunsalon väestörakenne on vahvasti lapsipainotteinen ja urheiluseurat eivät tavoita suurintaosaa näistä lapsista ja nuorista, koettiin tärkeäksi luoda monenlaisia yhteisöllisiä tapahtumia nuorilta nuorille. Tein projektista graduni, jonka nimeksi tuli Junior Coach Academy - nuoria osallistavana toimintaympäristönä.
Liikunnan osallisuus ja osallistaminen jatkui äitiyslomallani, kun järjestin puistoissa, leikkipaikoilla ja välillä jopa jonkun takapihalla lastenvaunujumppaa ja perheliikuntaa, se aktivoi myös muita äitejä järjestämään vapaaehtoista "kerhotoimintaa". Liikunnanopettajan työssä yläkoulussa ja lukiossa toimiessani kiinnostuin siitä, miten liikuntaa ja liikehdintää saataisiin muuallekin kuin liikuntatunneille ja olin mukana järjestämässä mm. välituntitoimintoja ja extraliikuntatapahtumia. 2010-luvulla aloitin työni puolesta kouluttaa myös varhaiskasvattajia liikunnallistamaan päiväkoteja. Työ jatkuu ja sitä riittää.
Työssäni liikuntakasvattajana olen pyrkinyt hyödyntämään monenlaisia toimintaympäristöjä liikunta-alan opiskelijoidenkin kanssa mm. maastoa, merenrantaa, puistoa, palvelukoteja ja muita sisä- ja hallitiloja. Kehittelin viime keväänä Virpiniemeen jopa toiminnallisen seminaarin, jossa ei perinteisesti istuttu auditoriossa vaan liikuttiin tilasta toiseen, toimintapisteestä toiseen ja "istuimina" oli jättipalloja, tasapainotyynyjä ja patjoja. Yllättäin saatiin myös vuorovaikutusta "luennoitsijoiden" ja kuuntelijoiden välille syntymään enemmän kuin perinteisessä pönötysseminaarissa. Hyödynnämme oppilaitoksena säännöllisesti Liikuntakeskus Pompun lapsilähtöisiä tiloja, kun teemme yhteistyötä kahden lapsiryhmän kanssa sekä teatterikuoppaa luodessamme yhteisproduktioita.
Arvioin, että osaan melko pätevästi työssäni hyödyntää erilaisia toimintaympäristöjä ja tässä hyvinä malliesimerkkeinä ovat Virpiniemen innovatiiviset kollegani, joilta saan ideoita jatkuvasti lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti