KV-pedagogiikkaa virtuaalisesti

Päivä käynnistyi ennakkotehtävällä omassa blogissa. Teemana olivat aktivoivat työtavat ja pohdinnan avuksi oli laadittu kolme kysymystä.

1. Mitä aktivoivia opetusmenetelmiä hallitset? 
2. Millaisissa tilanteissa käytät niitä?
3. Miten toteuttaisit ne verkossa? 

Päädyin katsomaan aivan aluksi Amok:n sivuilta opetusvideon Aktivoivat opetusmenetelmät. Omassa opetuksessani käytän usein itsekin ennakkotehtävää virittämään opiskelijoita tulevaan teemaan. Ennakkotehtävät siksikin, että monimuoto-opiskelussa lähipäiviä on suhteellisen vähän ja on tärkeää päästä heti asiaan kiinni, kun kokoonnumme yhteen. Vältän omassa opetuksessani perinteistä luentoa, jossa luennoitsija on yksinpuhuja. Sain tästä tarpeekseni yliopistolla, kun istuin päivästä toiseen vain passiivisena muistiinpanojen kirjoittajana. Liikunta-alan opiskelijoita luennot eivät lähtökohtaisestikaan kovin paljon innosta, he haluaisivat opinnoissaan keskittyä mahdollisimman paljon oman kehon käyttöön, mutta teoreettista opetustakin jonkun verran tarvitaan. Pyrin tosin rytmittämään käytäntöä ja teoriaa intervallityyppisesti, jolloin opiskelijat jaksavat paremmin keskittyä.

Helpoiksi aktivointimenetelmiksi olen kokenut erilaiset pari- ja ryhmäkeskustelut, joiden tukena hyödynnän usein case-esimerkkejä, väittämiä, kuvia ja opiskelijoiden tunnekokemuksia. Joskus keskustelut toteutetaan liikkuen esim. kävellen pienenä happihyppelynä ulkona. Toisinaan käytän puhuja-observoija työskentelyä: toinen parista kertoo kokemuksensa ja toinen reflektoi kuulemansa puhujalle. Toiminnallisemmista opetusmenetelmistä posterinäyttelyt ja learning cafe -tyyppiset ryhmätyöskentelyt ovat tutuimpia. Tosin nykyisin sekoitan ryhmiä pöytävaihtojen välissä enemmän, koska olen kokenut vähän tylsänä isännälle/emännälle istua koko ajan saman pöydän ääressä. Tällöin pöytälakana/fläppipaperi on ainoa, joka pysyy koko ajan samassa paikassa. Palaute- ja asennejanan käyttöä olen lisännyt, sillä koen opettajana niiden kautta saavani jatkuvaa tukea opetuksen suunnittelulle ja keskustelun herättelyille. Esimerkiksi pari päivää sitten saimme aikaan mielenkiintoisen keskustelun, kun laitoin soveltavan liikunnan opintojaksolla opiskelijat valitsemaan asennejanalta oman paikan sen mukaan, miten avoimia ja suvaitsevaisia erilaisten ihmisten (kehitysvammaiset, liikuntarajoitteiset, maahanmuuttajat, vanhukset..) kohtaamiselle he tällä hetkellä ovat.

Verkossa aktivointikeinoina käytämme oppilaitoksessamme Moodlea ennakkotehtävien palautuskanavana, mutta liikunnan ammattitutkintolaisilla on käytössä myös keskusteluissa omat blogit, joihin annetaan erillisiä pohdinta ja vertaiskommentointitehtäviä. Viimeksi lähijaksolla kokeilin Padlet-toimintaympäristöä aktivointitapana. Opiskelijat saivat kirjoittaa kommentteja luennon alussa ja aikana alustalle, sitä voisi varmasti hyödyntää osittain myös palaute- ja asennejanan alustajana. Viime keväänä kokeilin ensimmäistä kertaa myös Twiittausta osana opiskelijoiden seminaaripäivää, näin hästägitkin tulivat tutuksi. Virtuaalisista oppimisympäristöistä kokonaisina opiskelupäivinä minulla ei ole opettajan näkökulmasta kokemusta.      

Virtuaalisessiossa HOPE-ryhmämme toimi havainnointitehtävissä iVET-ryhmän opiskellessa AC-alustalla aktivoivia työtapoja, yhteisenä kielenä toimi englanti. Opiskelijaryhmä käsitteli mm. kulttuurieroihin liittyviä haasteita. Suomalaiset nostettiin esimerkkinä hiljaisista oppijoista. Pohdittiin, onko hiljaisuudessa kyse passiivisuudesta, haluttomuudesta oppia, ymmärtämättömyydestä vai ujoudesta. IVET-ryhmäläiset kyseenalaistivat myös sen, onko luennolla järkeä kysyä aktivoivia kysymyksiä keskustelemalla yhdessä koko luokan kesken, jos vain tietyt opiskelijat osallistuvat tähän. Onko opiskelija joka on hiljaa itse asiassa passiivinen vai ajatteleeko hän liikaakin? Miten eri tavoin voisi opiskelijoita aktivoida muuten kuin keskustelemalla, niin, että hiljaiset ja ujotkin saataisiin mukaan? IVET-ryhmä purki ajatuksiaan erilaisten oppimisnäkemyksien kautta ja keskiössä oli oppimisnäkemyksellinen vertailu itseohjautuvuuden ja tiukasti ulkoapäin kontrolloidun näkemyksen erilaisissa näkökulmissa.

KV-ryhmän verkko-oppimisessa on paljon haasteita, osa teknisiä, osa kulttuurisia. Äänenvoimakkuuteen ja selkeyteen on kiinnitetävä erityistä huomiota, minulla oli välillä todella hankala saada puheesta selvää kun mikrofoni särisi ja englannin ääntämys oli vaihtelevaa. Kulttuurinen ero taas lienee toisen puhumisen ja näkemyksien kunnioittaminen, päällekkäin puhumista ilmeni paljon ja keskustelun vetäjän olisi pitänyt olla jämäkämmin antamassa puheenvuoroja. Eräs opiskelija provosoi ja provosoitui ja häipyikin sitten suurieleisesti kesken kaiken langoilta. Kysymysten asettaminen tulisi yleisesti ottaen olla riittävän selkeää ja yksinkertaista, jotta kaikki mukanaolijat ymmärtävät, mistä kulloinkin keskustellaan. Itse tipahdin välillä kärryiltä, mutta onneksi kuvat ja YouTube-linkit havainnoivat, mistä oli kyse ja sain idesta nopeasti kiinni. Chatin yhtäaikainen käyttö oli itselleni mieluista, mutta saattoi olla osalle vaikeaa keskittyä moneen tietolähteeseen yhtäaikaa.

Omalla työurallani pääsen aika ajoin opettamaan englanniksi tai oikeastaan suomen ja englannin yhdistelmänä, kun muutamia opiskelijoita tulee eri kulttuureista. Tähän asti olen suoriutunut siitä mielestäni ihan hyvin, kehonkieli ja muut vaihtoehtoiset kommunikointitavat esim. kuvat ovat auttaneet vuorovaikutustilanteissa. OSAO:lla tuntiopettajana työskennellessäni opetin liikunnan lyhytkurssin valmistavissa opinnoissa, jossa ryhmässä oli eri puolilta maailmaa tulleita opiskelijoita ja yhteistä kieltä sai todenteolla etsiä. Siitäkin selvisin kuitenkin avoimella asenteella. Lähtökohtaisesti koen, että voisi tehdä hyvää käydä opettajavaihdossa jossakin, jotta vieraan kielen käyttöön saisi lisävarmuutta.  

Substanssiosaaminen, virtuaalinen CV

Lähipäivän sisältöön liittyen rakensin oman osaamisen polkuni Prezi-työkalulla. Näytin tämän työyhteisössäni ja päädyimme heti ottamaan Prezi-työkalun käyttöön oppilaitoksemme koulutusmarkkinoinnissa. Tätä oli kiva tehdä, sähköinen CV.

Osaamisen polulla liikuntakasvattajaksi

Arvo-osaaminen - opettaja ja etiikka

Lähipäivässä työstimme arvo-osaamistamme pienryhmissä todaysmeet-alustalla digitaalisten pöytäliinojen avulla. Pöytäliinoilla oli erilaisia case-esimerkkejä, joista tuli keskustella. Blogipostauksessani päädyin kuitenkin avaamaan arvo-osaamistani vähän eri pohjalta. Lueskeltuani OAJ:n laatimaa esitystä opettajan eettisten periaatteiden taustalla olevista arvoista, pohdin, miten ne näkyvät omassa toiminnassani ja työssäni.

Ihmisarvo 

Ihminen nähdään ajattelevana ja oppivana persoonana. Erilaisuuden kohtaamista, erilaisten mielipiteiden ja asenteiden ymmärtämistä opettelen läpi elämäni. Haluan nähdä itseni suvaitsevaisena ja avoimena ihmisenä, mutta se ei yllättäin olekaan niin helppoa, kun kohtaan ihmisen, joka edustaa vastakkaisia arvoja. Sen olen tehnyt itselleni selväksi, että kaikkea minun ei tarvitse hyväksyä, mutta voin pyrkiä ymmärtämään erilaisten persoonien käyttäytymismalleja ja pyrkiä toimimaan itse opettajana turvallisen ja hyväksyvän oppimisilmapiirin puolesta. Vamma, vammattomuus, etninen tausta, ikä tai sukupuoli ei pelota minua, olen tottunut työskentelemään monenlaisten ihmisten kanssa. Tätä uskallusta kohtaamiseen - ihminen ihmisenä - pyrin opiskelijoillekin välittämään.

Totuudellisuus 

Tutkiva lähestymistapa edellyttää avointa keskustelua ja totuuden etsimistä. Olen kiinnostunut toimintojen taustalla vaikuttavista tekijöistä: miksi käytäntöjä on niin hankala muuttaa, miksi joistakin asioista vaietaan, miten kukin hahmottaa maailmaa kokonaisuutena? Kun jokin asia mietityttää tai koen sen haastavana, sanon sen ääneen ja haluan löytää ratkaisuja. Samaa toivon myös opiskelijoilta ja kollegoilta. Kannustan keskusteluun, mutta myös ratkaisujen ja päätösten tekoon sekä niihin sitoutumiseen.

Oikeudenmukaisuus

Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen sekä syrjinnän ja suosimisen välttäminen. Koen olevani oikeudenmukaisuushakuinen ihminen. Koska itse olen melko tunnollinen toiminnassani, koen joskus epäoikeudenmukaisia tilanteita, jos samaa ei vaadita vaikkapa kollegaltani. Koen myös opiskelijoiden numeerisen arvioinnin välillä suureksi tuskaksi ja haluan avata kriteerejä, joiden perusteella arviointia toteutan. Tämä on mielestäni rehellisyyttä myös itselle ja poistaa suosimista ja syrjimistä opiskelijoiden kesken. Urani aikana minulle on yhden kerran sattunut valitustilanne, jossa arviointiani on kyseenalaistettu ja vaadittu oikaisupyyntöä. Tästä oppineena teen entistä tarkemmin selväksi, mihin arviointini kulloinkin pohjautuu.

Vastuu ja vapaus

Opettajan vastuu on sidoksissa lainsäädäntöön ja opetussuunnitelmiin. Tämä mielestäni helpottaa perustehtäväni hahmottamista. Teen työtäni tiettyjen linjausten mukaan ja työni suunnittelu pohjaa yhteisesti tarpeellisiksi koettuihin tietoihin ja taitoihin. Tämä myös helpottaa vaadittavien asioiden perustelua opiskelijoiden suuntaan ja yhtenäistää opettajien toimintaa. Opettajan työ on todella vastuullista, sen olen vuosien myötä tajunnut kiperiä tilanteita kohdatessani, mutta pidän myös sen tuomasta vapaudesta työn toteuttamiseen ja kehittämiseen.

Opettajan suhde työhönsä

Opettajan oman persoonan kehittäminen ja hoitaminen ovat hänen oikeutensa ja velvollisuutensa. Työkokemuksen karttuessa joustavuus ja tilannetaju vahvistuvat. Riippumatta omasta temperamentista ja halutusta toimintatavasta, vuorovaikutus ja mukautuminen rakentavat yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. Omalle jaksamisellekin on toki rajansa ja työhyvinvoinnista on huolehdittava pitkälti itse. Ohjaussuhde opiskelijoita kohtaan voi olla empaattinen, mutta opettajana minun on tiedostettava, milloin esimerkiksi on syytä ohjata opiskelijaa tukijärjestelmässä eteenpäin muille tahoille. Tästä pyrin herkin tuntosarvin pitämään kiinni ja on huojentavaa, kun muita ammattilaisia tulee oman työn tueksi, opettajan työ on yhteisvastuullista.

Opettaja ja oppija 

Opettajan tehtävään kuuluu oppijoiden kasvattaminen yhteistyöhön ja hyviksi yhteiskunnan jäseniksi. Yhteistyön, toiminnallisuuden ja osallisuuden korostaminen opetusmenetelmissä, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotyössä suhteessa opiskelijoihin edesauttavat yhteiskunnan jäseniksi kasvamisessa. Yhteistyön ja toiselta oppimisen merkitys korostuu etenkin aikuisopiskelijoilla, jotka usein haluaisivat toimia hyvin itsenäisesti ja tehdä tehtäviä yksin. Myös aikuisopiskelijan mukautuminen oppilaitoksen käytäntöihin ja opiskelumenetelmiin vie toisinaan aikaa ja vastustamista saattaa esiintyä oman kokemukseni mukaan mm. verkko-opintojen yhteydessä. Näen, että haasteisiin tarttuminen ja kivikkojen ohittaminen yhdessä on myös osa ammatillista kasvua niin opiskelijan kuin opettajankin kohdalla.

Opettaja työyhteisössä 

Keskinäinen apu ja tuki ovat keskeisiä periaatteita työyhteisössä. Opetussuunnitelmatyöstä ja opetusmenetelmien kehittämisestä opettajatiimeissä pidän kovasti. On hedelmällistä jakaa menetelmiä ja kokemuksia sekä miettiä, miten itse opettajana voisin vielä paremmin tukea opiskelijaa tämän ammatillisessa kasvussa ja tehtävistä suoriutumisessa. Materiaalin jakaminen kollegoiden kesken on myös järkevää resurssointia. Yhteisopettajuuden muotoja pyrin toteuttamaan aina, kun se on mahdollista ja aivoriiheen osallistun mielelläni kun sellainen kohdalle osuu.

Opettaja ja sidosryhmät

Yhteistyön tavoitteena on oppimisen ja kehityksen tukeminen sekä oppimismahdollisuuksien laajentaminen. Erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa toimiminen on opiskelijan oikeusturvan varmistamista mutta myös mielestäni omaa työtäni helpottavaa ja tukevaa. Autenttiset toimintaympäristöt ja asiakasryhmät mahdollistavat myös laajemmin työelämän haltuunottamista.

Opettaja ja yhteiskunta

Opettajan mahdollisuudet toimia työssään ovat riippuvaisia omasta sitoutumisesta, mutta myös opetustyöhön ja koulutukseen osoitetuista voimavaroista. Oman perustehtävän fokusointi ja säännöllinen muistuttaminen siitä ohjaa työskentelyä. Etenkin opettajan työhön kuuluvaa suunnittelu- ja kehittämistyötä on toisinaan rajattava ajankäytöllisesti, helposti huomaan tekeväni ylityötunteja ilmaiseksi. Sen huomioiminen on osa työssäjaksamista ja oman työn arvostamista.

Tutkimus-, kehittämis- innovaatio-osaaminen

Lähipäivä alkoi Merin ja Niinan MO-tehtävällä, joka käsitteli palautteen keräämistä ja hyödyntämistä esimerkiksi koulutusten kehittämisen kannalta. Haastatteluvideo PPSHP:n koulutuspalveluiden toiminnasta toimi yhtenä alustuksena pari- ja ryhmätyöskentelyllemme. Keskustelimme mm. millaisia tapoja palautteen keräämiseen hyödynnetään omassa oppilaitoksessamme. Itse käytän perinteisiä paperilomakkeita ja jonkun verran sähköistä palautteenkeruuta joko vapaamuotoisesti tai struktuurisesti. Usein hyödynnän myös toiminnallisempia tapoja erityisesti oppituntien päätteeksi esim. palautejanat, kuvan piirtäminen fläpille, hymynaaman valikointi ja draamallisemmat patsasmuodostelmat ryhmittäin. Keskustelimme myös miten palautteeseen tulisi suhtautua ja miten sitä hyödyntää, milloin sen perusteella kannattaa muuttaa toimintaa jne. Omalla kohdallani huomaan ottavani usein vähän turhankin vakavasti ja tutkivasti saadun palautteen. Kehittämispalautteiden kohdalla jään miettimään etenkin oman toimintani muuttamista. Vaikka suurinosa palautteista olisi ollut positiivista, voi pari negatiivista palautetta "pilata fiiliksen ja innon". Palautteen keruun kannalla olen joka tapauksessa ja nykyisiä resursseja enemmän minua kiinnostaisi tutkia palautteita koulutuksen vaikuttavuuden näkökulmasta. Onko koulutuksen annilla sinänsä siis vaikuttavuutta osallistujien toimintaan, miten he vievät oppeja eteenpäin omissa työyhteisöissään jne.

Päivä eteni Amok:n TKI-päällikkö Tomi Guttormin alustuksella ammatillisen opettajan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotyöstä. Pohdimme pienryhmissä, mitä termeillä tarkoitetaan ja miten ne näkyvät ammatillisen opettajan työssä. Päädyimme melko nopeasti yhteisesti toteamaan, että vaikea erottaa mitään näistä kolmesta omaksi alueekseen, kaikki kolme nivoutuvat toisiinsa muodostaen toisiaan tukevan kehän. Tutkimustyö tuottaa soveltavaa tietoa sekä alakohtaiseen substanssiosaamiseen että pedagogiseen osaamiseen, mitä ja miten koulutusta tulisi kehittää, mitkä ovat alan kehitystrendit. Kehittämistyössä pyritään vastaamaan tutkimuksissa nousseisiin alueellisiin ja valtakunnallisiin odotuksiin esimerkiksi erilaisten hankkeiden avulla. Tutkimus- ja kehittämistyön tuloksena syntyy puolestaan innovaatioita kuten uudenlaisia menetelmiä tai oppimisympäristöjä. Innovaatiotestausta tukemaan puolestaan tarvitaan jälleen tutkimustyötä jne. kehä pyörii eteenpäin.

Ammatillisen opettajan TKI-osaamisessa painottuvat työelämästä nousevat odotukset, jolloin työelämä voi toimia oppilaitokselle jopa toimeksiantajana. Opiskelijat toimivat kehittäjinä yhteistyössä työelämän edustajien kanssa ja opettajan rooli on ohjata prosessia. Projektioppiminen ja ongelmanratkaisuun pohjautuvat opetusmenetelmät tukevat ammatillisen oppilaitoksen TKI-toimintaa. Oman oppilaitoksemme TKI-toiminta näkyy mm. kahdessa erilaisessa hankkeessa, jotka käynnistyvät ensi vuoden alusta. Toisessa hankkeessa kehitämme innovaatiomallia, jossa liikuntaneuvojaopiskelijamme painottavat opintonsa oppilaitoksessamme soveltavaan liikuntaan ja toimivat oppisopimuksella asukastuvan toiminnassa mm. henkilökohtaisina avustajina erilaisille erityisryhmien asiakkaille. Oppilaitosyhteistyössä toimii OSAO Kontinkankaan yksikkö, joka puolestaan antaa valmiuksia vammaistyöhön. Mallissa liikunta-alan opiskelijat otetaan työelämässä aktiivisesti mukaan muiden hyvinvointiasiantuntijoiden piiriin ja innovaatiota kehitetään aidosti työelämän edustajien, opettajien ja opiskelijoiden yhteistyön kautta. Toisessa kehittämishankkeessa liikuntaneuvojaopiskelijat toimivat oppisopimuksella koululla liikunnallistamassa arjen toimintaa ja ympäristöä. Tällöin liikunta ei keskity vain liikunnanopettajan harteille vaan liikunnallistamista kehitetään eri oppituntien sisältöihin liikuntaneuvojaopiskelijan avulla yhteistyössä koko koulun henkilökunnan kanssa.  

Iltapäivällä tutustuimme Amok:n innovaatioihin Innomyllyyn, Hopeen ja e-Apeen. Innomylly, erilaiset oppimisympäristöt koulun salitilassa on kiehtova ja motivoiva innovaatio. Tukee omaa ajatteluani erilaisten toimintaympäristöjen merkityksestä oppimisen ja motivaation kannalta. Hope on puolestaan opintomatka itseen, reflektoinnin mahdollisuuksiin ja yksilöllisiin kehittymisen polkuihin. E-Ape vastaa nykypäivän tarpeeseen ajan ja paikan riippumattomuudesta, verkostoitumisesta ja verkkopedagogiikasta, joka monessa oppilaitoksessa on vielä melko tutkimaton mahdollisuuksien maaperä.

Työkaluna tutustuimme Padlet-ympäristöön. Siitä innostuneena hyödynsin sitä heti liikunnan ammattitutkintolaisten lähiopetuspäivässä, joka alkoi teemalla viestintä- ja vuorovaikutus. Kukin opiskelija sai kirjoittaa padlet:lle kuulumisensa etäjaksolta ja odotuksensa tulevalta lähijaksolta. Otin heidän kanssaan myös oppimispäiväkirjatyökaluksi blogin kirjoittamisen. Ihan mahtavaa huomata, että Hope-opinnot konkretisoituvat pikku hiljaa omassa opettajan työssä :)

  

Työyhteisöosaaminen

Lähiopetuspäivä käynnistyi Marja Koukkarin luennolla Voimavara- ja ratkaisulähtöisyys ammatillisen opettajan työssä. Marja käytti paljon esityksessään kuvia, kuten silmälaseja, solmuja ja kukkia metafoorina ratkaisukeskisen ajattelutavan omaksumisessa. Erityisesti mieleeni jäi ajatus Kastele mieluummin kukkia kuin rikkaruohoja. Kunpa opettajana osaisin työyhteisössäni ja opiskelijoiden kanssa vielä enemmän keskittyä hyvään, suunnata energiaani yhteisön voimaantumiseen. Omassa työyhteisössämme olemme opetelleet vuorovaikutusta Tony Dunderfeltin lanseeraamien temperamenttivärien keltainen, punainen, vihreä ja sininen avulla. Itse olen temperamentiltani kelta-vihreä. Tunnistan itsessäni keltaisen innostumisen, luovuuden ja kannustamisen. Pidän hyvänä, että temperamentissani on myös vihreää, joka on sovitteleva ja harmonisoiva, konsensuksia etsivä, vaikkakin välillä se johtaa hieman välikädessä olemiseen vahvojen persoonien joukossa. Uskon tästä kuitenkin olevan apua työyhteisöosaamisessani.

Saimme Marja Koukkarin luennolla tehtäväksemme kertoa itsestämme ominaisuuksien avulla, jotka sattumanvaraisesti jaettiin meille pienillä lapuilla. Lapuista sai käydä vaihtokauppaa muiden kanssa. Kuinka ollakaan sain vihreitä ja keltaisen lapun.. Armollisuutta ja itsensä hyväksymistä. Sitä työtä olen erityisesti tänä syksynä itseni kanssa joutunut tekemään. Toivoisin, että osaisin antaa itselleni välillä aikaa oppimiseen, riittävän hyvän suorituksen hyväksymiseen. Olen niin kehittymisorientoitunut, että sokaistun asioille, jotka jo sellaisenaan toimivat. Onneksi tiedostan tämän ja tänä syksynä olen vähän jarrujakin itselleni laittanut. Se on omaa ammatillista kasvuani, jota välillä kipuilen.
       

Perehdyin myös Yhteisöllisyys ja voimavarat -opetusmateriaaliimme, josta nousi mielestäni kolme oivaltavaa periaatetta erilaisten ihmisten kanssa toimimiseen: uteliaisuus, neutraalisuus ja kurinalaisuus. Uteliaisuuden periaate sisältää aidon kiinnostuksen toista kohtaan, lähtökohdan, että kohdattu ihminen on aina laaja kokonaisuus, jolla on monenlaisia rooleja ja kiinnostuksen kohteita, ja ne myös heijastuvat asennoitumisessa elämään. Neutraalisuuden periaate haastaa tunnistamaan ja osin kyseenalaistamaankin omat lähtökohdat ja kontekstit. Kurinalaisuuden periaate muistuttaa omista voimavaroista, rajoista, vastuusta ja vallasta. Lähtökohtana on ihmisten vahvuudet ja valmiudet, ei viat ja vajaavuudet.

Päivä jatkui Pekan MO-tehtävällä, joka käsitteli johtajuutta. Itse asiassa erittäin hyvä jatke aamulle, kun ensin olimme pohtineet Marja Koukkarin kanssa itsemme johtamista. Pekan asiantuntevasta alustuksesta kolahti eniten lause: Johtajan tärkein tehtävä on tukea työntekijöidensä onnistumista. Tämän voi suoraan viedä myös opetustilanteeseen, opettajan tärkein tehtävä on tukea opiskelijan onnistumista. Miksei myös työkaverin tehtävä olisi tukea toista onnistumiseen, antaa tätä kautta oma panos koko työyhteisön vahvistumiseen. Pekalla oli havainnollistava nelikenttäkuva, jossa hän eritteli johtajuuden malleja autoritäärisestä tavasta osallistavaan ja delegoivaan. Mikään tapa ei sinänsä ole toista parempi tai huonompi, jos niitä osaa hyödyntää tilannekohtaisesti. Liittyy läheisesti vaikkapa opetusmenetelmienkin valintaan, millainen rooli opettajana niissä kulloinkin on. Päivän toinen MO-tehtävä oli Arin vetämä levitysoppi. Jälleen oiva esimerkki siitä, miten opiskelijakollegat lähtevät lentoon, kun he saavat opettaa omaa alaansa ja substanssiosaamistaan. Huikeaa seurattavaa, Ari olisitpa sinä aikanaan ollut matikan openi!

Päivä päättyi haastattelutehtävään. Haastattelin työyhteisömme kokenutta kollegaa työelämä- ja työyhteisöosaamisen näkökulmasta. Ihailen hänen taitoaan nähdä laajoja kokonaisuuksia ja kiteyttää niistä ydinasioita. 

1. Olet liikunta-alan koulutusorganisaatiossa töissä. Millainen on oma työnkuvasi?

Minut on palkattu kehittämään liikunnan ammatillista koulutusta ja erityisesti ottamaan haltuun näyttötutkintojärjestelmää liikunnan aikuiskoulutuksessa. Kehitän opetusten sisältöjä, työmenetelmiä yhdessä toisten opettajien kanssa ja mahdollistan hyvinkin erilaisia koulutuskokeiluja (liikuntaneuvojakoulutus LPT 1-2, jossa yhteistyökumppanina on Oulun kaupunki ja liikuntaneuvojia on 20 oppisopimuksella peruskouluissa; perheliikunnan hanke, jossa yhteistyössä terveysasema, asukastupa, lastenvalvojat ja jossa perhe- ja lastenliikunnan koulutus toteutetaan oppilaitoksellamme, vammaisavustajapainotteinen liikuntaneuvojakoulutus yhteistyössä hankkeen kanssa ja jossa soveltavan liikunnan koulutus on merkittävässä roolissa, lastenliikunnan hanke, jonka pohjalta tullaan toteuttamaan liikuntaneuvojakoulutus toisella paikkakunnalla, liikunnan ammattitutkinnon vienti Pudasjärvelle, jossa painotuksena on liikuntamatkailun kehittyminen ja työllisyyden lisääntyminen alueella.

2. Millaisia muita työtehtäviä liikunta-alan koulutusorganisaatiossasi on ja miten ne tekevät yhteistyötä keskenään?


Hankeyhteistyö on merkittävä toiminnan kehittämisessä ja erilaisten yhteistyökumppaneitten löytymisessä. Eri työntekijät tekevät yhteistyötä hankkeiden kautta oman osaamisalansa puitteissa. Yritysasiakkaiden virkistys- ja työhyvinvointipalvelujen sovittaminen koulutuksen kanssa yhteen on joskus haasteellista tilojen ja välineiden jakamisen suhteen. Lyhyet koulutukset ja leirit muodostavat vapaansivistystyön alueen ja se täydentää ammatillista koulutusta ja lyhytkursseja voidaan sovittaa osaksi opetusta. Rehtori vastaa kokonaisuudesta, koulutuspäällikkönä minun tärkeimmät työkaverini ovat opettajat ja kurssisihteeri, liikunnanohjaajat toimivat yrityspalvelujen puolella ja talossa on myös kaksi liikuntaneuvojaksi opiskelevaa oppisopimusopiskelijaa sekä vahtimestari ja taloushallinnon henkilö.

3. Millaisia haasteita näet työyhteisösi osaamisessa ja yhteistyössä?

Liikunta-ala on kasvava koulutusala ja vaatii henkilökunnalta ajan tasalla olevaa osaamista liikunnan ohjaamisen lisäksi liikuntaneuvonnasta ja terveyden edistämisestä. Luovien alojen yhdistäminen liikuntaan on vasta alkutaipaleellaan, vaikka innostusta ja kokeiluja onkin ollut kiitettävästi. Liikunta-alan laaja-alaisuus ja ammatillisen koulutuksen laajentuvat haasteet ovat ”perinteiseen” liikuntaohjaustyöhön sitoutuneelle uuden oppimista ja osittain tiedollista ristiriitaa. Toisen henkilön ammattitaidon kunnioittamiseen ja luottamiseen pitää panostaa ja toisaalta on realistisesti myös otettava esille mahdolliset puutteet osaamisessa. Henkilökunta saa voimavaroja työpaikkamme hyvästä maineesta, mutta samalla se voi olla sudenkuoppa pitkässä juoksussa. Uuden työntekijän tulo on osoittanut perehdyttämisen riittämättömyyden. Kevyt perehdytys kuormittaa muuta henkilökuntaa ja turhauttaa uutta työntekijää. Tässä meillä on parannettavaa vielä. Työntekijöille alkaa löytyä omia vastuualueita, tiimit toimivat itsenäisesti ja talousseurannassa arvioidaan onnistumisia sekä panos ja tuotos-suhdetta. Viikoittainen henkilökuntakokous mahdollistaa nopean asioiden käsittelyn ja reagointimahdollisuuden tulevaan viikkoon.

4. Millaista osaamista omassa liikunta-alan koulutusorganisaatiossasi tarvitaan?

Liikunta-alan osaamiskeskuksena tarvitsemme osaamista aikuisten näyttötutkintojärjestelmästä, työelämän hyödyntämisestä opiskelussa, eri- ikäisten liikunnan ohjaamisen opettamisen työmenetelmistä, painopistealueiden 1. soveltavan liikunnan ja 2. seikkailukasvatuksen/liikunnan osaamisesta, työhyvinvoinnin osaamista, hanketoimintaosaamista ja asiakaslähtöistä räätälöintiä palvelumyyntiin.

5. Miten teette koulutusorganisaatiossasi yhteistyötä liikunta-alan työkentän kanssa?

Harjoittelu- ja oppisopimustyöpaikat ovat liikunta-alan työpaikkoja, näyttöjen arvioijat ovat työelämän edustajia, kehittämistyöhön kutsumme liikunta-alan osaajia, hankeyhteistyössä teemme yhteistyötä alan osaajien kanssa, järjestämme yhdessä tapahtumia ja seminaareja, koulutamme työelämän ohjaajia ja arvioijia.

6. Mitkä ovat keskeisiä liikunta-alan työelämäosaamiseen liittyviä asioita, joita omassa koulutusorganisaatiossasi haluatte opiskelijoillenne painottaa?

Vuorovaikutustaidot ovat keskeiset taidot asiakaspalvelutyössä ja erilaisissa ohjaustilanteissa. Asenne työntekoon eli sisäisen yrittäjyyden ymmärtäminen omassa toiminnassa sekä osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen osana ammattitaitoa.

7. Millaisena näet omassa koulutusorganisaatiossasi tulevaisuuden näkymät ja mahdolliset kehittämisenkohteet työelämäläheisyyden näkökulmasta?

Toiminta tulee tiivistymään liikunta ja sosiaali- ja terveysalan kanssa hanketyön kautta. Liikunnan terveyttä edistävä vaikutus ja keinot ennaltaehkäisevässä toiminnassa ovat merkittävät ja liikunnan painoarvo tulee kasvamaan. Oppilaitoksemme fyysiset olosuhteet tulee saada kuntoon (kosteusongelmat, tilojen riittämättömyys ja epäkäytännöllisyys) ennen kuin koulutuksen laajentuminen todella pääsee vauhtiin. Työelämän edustajille tulee jatkaa ja tehostaa koulutusta ohjauksen merkityksestä ja tuoda esille koulutuksen sisältöjä. Yhteistyö tilojen ja välineiden yhteisestä käytöstä jatkuu työelämän kanssa ja erilaiset tapahtumat ja projektit hyödyntävät työpaikkoja ja edistävät käytännönläheisyydellään opiskelijoiden oppimista.

Työelämäosaaminen

Lähiopetuspäivään mahtui kaksi MO-tehtävää: Heikin ja Karin opettama LVIS-tuokio ja Tainan opetustuokio työhyvinvoinnista. Erityisesti Tainan käsittelemä työhyvinvointiteema oli minulle hyödyllinen ja mieluinen. Asiaa tarkasteltiin yksilön itsetuntemuksen ja elämänhallinnan näkökulmasta, kokonaisvaltaisesti levon, liikunnan, ravitsemuksen ja omien arvojen lähtökohdista. Jäin omalla kohdallani miettimään esimerkiksi ajankäyttöäni oman, lähipiirin ja yhteiskunnan odotusten mittareilla. Samalla huomasin, miten arvoni ovat muuntuneet eri elämäntilanteissa ja toisaalta taas kehoni ei välttämättä ole ehtinyt isoihin muutoksiin mukaan. Kehoni on nimittäin reagoinut hyvinkin voimakkaasti elämän varrella erilaisiin muutoksiin vaikkapa uni-valverytmin osalta ja nostanut stressitasoani. Tainan "tunturivaellus"-harjoituksen otan käyttööni omaan opetukseeni havainnollistamaan uuden taidon oppimista.

Työhyvinvointiteema koskettaa, sillä se korostuu myös oman alani, liikunta-alan työelämäosaamisessa. Opettajana minun on osattava antaa opiskelijoille työkaluja, joilla he kykenesivät tukemaan asiakkaidensa jaksamista ja pidentyviä työuria etenkin kun väestö kokonaisuutena näyttäisi enenevissä määrin liikkuvan liian vähän. Tällöin liikkumaan oppiminen/opettaminen ja arkipäivän liikunnallistaminen korostuvat myös opetuksessani: miten ammattilaisena voisimme motivoida asiakkaita pienin valinnoin lisäämään arkipäivän liikuntaa ja vähentämään istumista, löytämään liikkumiseen uuden tulokulman, innostumaan liikunnasta uusien lajien kautta, uusien teknologiainnovaatioiden avulla jne. Tätä kehittämistyötä muokkaan jatkuvasti omassa opettajantyössäni ja haen inspiraatioita mm. erilaisten workshoppien kautta. Oman alani työelämäosaamista on myös liikunnan näkeminen vuorovaikutusmenetelmänä, välineenä ihmisten kohtaamisessa. Liikunta välineenä toimii perusteena, jonka avulla me liikunta-alan ammattilaiset voimme verkostoitua terveydenhuollon ammattilaisten kanssa tukemaan yhdessä väestön kokonaisvaltaista hyvinvointia ja syrjäytymisen ehkäisyä. Liikunta sanana voi osin olla harhaanjohtava, koska kyse ei tällöin ole lenkkeilystä ja hikijumpasta, vaan yhdessä liikkumisesta vaikkapa luonnossa, jonka avulla voidaan rentoutua ja löytää erilaisia toiminnallisia kommunikoinnin tapoja.

Lähiopetuspäivän toiminnallisena pienryhmätehtävänä suunnittelimme ja toteutimme opetusvideon. Oma ryhmäni tarkasteli työelämän edustajan asennoitumista vammaiseen ihmiseen. Nimesimme opetusvideon Asennetestiksi. Kuinka avoimia, suvaitsevaisia ja ennakkoluuloisia todellisuudessa olemme? 

Asennetesti-opetusvideo 

Opetusvideon sanoma koskettaa minua läheisesti, sillä juuri tällä viikolla soveltavan liikunnan opetuskokonaisuudessa pohdimme yhdessä opiskelijoiden kanssa heidän asennoitumistaan ja avoimuuttaan erilaisuutta kohtaan. Asia vaatii monella ajatustyöstöä...pelkojen, ennakkoluulojen esiinnostamista ja uskallusta heittäytyä tilanteisiin.