Lähipäivässä työstimme arvo-osaamistamme pienryhmissä todaysmeet-alustalla digitaalisten pöytäliinojen avulla. Pöytäliinoilla oli erilaisia case-esimerkkejä, joista tuli keskustella. Blogipostauksessani päädyin kuitenkin avaamaan arvo-osaamistani vähän eri pohjalta. Lueskeltuani OAJ:n laatimaa esitystä opettajan eettisten periaatteiden taustalla olevista arvoista, pohdin, miten ne näkyvät omassa toiminnassani ja työssäni.
Ihmisarvo
Ihminen nähdään ajattelevana ja oppivana persoonana. Erilaisuuden kohtaamista, erilaisten mielipiteiden ja asenteiden ymmärtämistä opettelen läpi elämäni. Haluan nähdä itseni suvaitsevaisena ja avoimena ihmisenä, mutta se ei yllättäin olekaan niin helppoa, kun kohtaan ihmisen, joka edustaa vastakkaisia arvoja. Sen olen tehnyt itselleni selväksi, että kaikkea minun ei tarvitse hyväksyä, mutta voin pyrkiä ymmärtämään erilaisten persoonien käyttäytymismalleja ja pyrkiä toimimaan itse opettajana turvallisen ja hyväksyvän oppimisilmapiirin puolesta. Vamma, vammattomuus, etninen tausta, ikä tai sukupuoli ei pelota minua, olen tottunut työskentelemään monenlaisten ihmisten kanssa. Tätä uskallusta kohtaamiseen - ihminen ihmisenä - pyrin opiskelijoillekin välittämään.
Totuudellisuus
Tutkiva lähestymistapa edellyttää avointa keskustelua ja totuuden etsimistä. Olen kiinnostunut toimintojen taustalla vaikuttavista tekijöistä: miksi käytäntöjä on niin hankala muuttaa, miksi joistakin asioista vaietaan, miten kukin hahmottaa maailmaa kokonaisuutena? Kun jokin asia mietityttää tai koen sen haastavana, sanon sen ääneen ja haluan löytää ratkaisuja. Samaa toivon myös opiskelijoilta ja kollegoilta. Kannustan keskusteluun, mutta myös ratkaisujen ja päätösten tekoon sekä niihin sitoutumiseen.
Oikeudenmukaisuus
Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen sekä syrjinnän ja suosimisen välttäminen. Koen olevani oikeudenmukaisuushakuinen ihminen. Koska itse olen melko tunnollinen toiminnassani, koen joskus epäoikeudenmukaisia tilanteita, jos samaa ei vaadita vaikkapa kollegaltani. Koen myös opiskelijoiden numeerisen arvioinnin välillä suureksi tuskaksi ja haluan avata kriteerejä, joiden perusteella arviointia toteutan. Tämä on mielestäni rehellisyyttä myös itselle ja poistaa suosimista ja syrjimistä opiskelijoiden kesken. Urani aikana minulle on yhden kerran sattunut valitustilanne, jossa arviointiani on kyseenalaistettu ja vaadittu oikaisupyyntöä. Tästä oppineena teen entistä tarkemmin selväksi, mihin arviointini kulloinkin pohjautuu.
Vastuu ja vapaus
Opettajan vastuu on sidoksissa lainsäädäntöön ja opetussuunnitelmiin. Tämä mielestäni helpottaa perustehtäväni hahmottamista. Teen työtäni tiettyjen linjausten mukaan ja työni suunnittelu pohjaa yhteisesti tarpeellisiksi koettuihin tietoihin ja taitoihin. Tämä myös helpottaa vaadittavien asioiden perustelua opiskelijoiden suuntaan ja yhtenäistää opettajien toimintaa. Opettajan työ on todella vastuullista, sen olen vuosien myötä tajunnut kiperiä tilanteita kohdatessani, mutta pidän myös sen tuomasta vapaudesta työn toteuttamiseen ja kehittämiseen.
Opettajan suhde työhönsä
Opettajan oman persoonan kehittäminen ja hoitaminen ovat hänen oikeutensa ja velvollisuutensa. Työkokemuksen karttuessa joustavuus ja tilannetaju vahvistuvat. Riippumatta omasta temperamentista ja halutusta toimintatavasta, vuorovaikutus ja mukautuminen rakentavat yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. Omalle jaksamisellekin on toki rajansa ja työhyvinvoinnista on huolehdittava pitkälti itse. Ohjaussuhde opiskelijoita kohtaan voi olla empaattinen, mutta opettajana minun on tiedostettava, milloin esimerkiksi on syytä ohjata opiskelijaa tukijärjestelmässä eteenpäin muille tahoille. Tästä pyrin herkin tuntosarvin pitämään kiinni ja on huojentavaa, kun muita ammattilaisia tulee oman työn tueksi, opettajan työ on yhteisvastuullista.
Opettaja ja oppija
Opettajan tehtävään kuuluu oppijoiden kasvattaminen yhteistyöhön ja hyviksi yhteiskunnan jäseniksi. Yhteistyön, toiminnallisuuden ja osallisuuden korostaminen opetusmenetelmissä, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotyössä suhteessa opiskelijoihin edesauttavat yhteiskunnan jäseniksi kasvamisessa. Yhteistyön ja toiselta oppimisen merkitys korostuu etenkin aikuisopiskelijoilla, jotka usein haluaisivat toimia hyvin itsenäisesti ja tehdä tehtäviä yksin. Myös aikuisopiskelijan mukautuminen oppilaitoksen käytäntöihin ja opiskelumenetelmiin vie toisinaan aikaa ja vastustamista saattaa esiintyä oman kokemukseni mukaan mm. verkko-opintojen yhteydessä. Näen, että haasteisiin tarttuminen ja kivikkojen ohittaminen yhdessä on myös osa ammatillista kasvua niin opiskelijan kuin opettajankin kohdalla.
Opettaja työyhteisössä
Keskinäinen apu ja tuki ovat keskeisiä periaatteita työyhteisössä. Opetussuunnitelmatyöstä ja opetusmenetelmien kehittämisestä opettajatiimeissä pidän kovasti. On hedelmällistä jakaa menetelmiä ja kokemuksia sekä miettiä, miten itse opettajana voisin vielä paremmin tukea opiskelijaa tämän ammatillisessa kasvussa ja tehtävistä suoriutumisessa. Materiaalin jakaminen kollegoiden kesken on myös järkevää resurssointia. Yhteisopettajuuden muotoja pyrin toteuttamaan aina, kun se on mahdollista ja aivoriiheen osallistun mielelläni kun sellainen kohdalle osuu.
Opettaja ja sidosryhmät
Yhteistyön tavoitteena on oppimisen ja kehityksen tukeminen sekä oppimismahdollisuuksien laajentaminen. Erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa toimiminen on opiskelijan oikeusturvan varmistamista mutta myös mielestäni omaa työtäni helpottavaa ja tukevaa. Autenttiset toimintaympäristöt ja asiakasryhmät mahdollistavat myös laajemmin työelämän haltuunottamista.
Opettaja ja yhteiskunta
Opettajan mahdollisuudet toimia työssään ovat riippuvaisia omasta sitoutumisesta, mutta myös opetustyöhön ja koulutukseen osoitetuista voimavaroista. Oman perustehtävän fokusointi ja säännöllinen muistuttaminen siitä ohjaa työskentelyä. Etenkin opettajan työhön kuuluvaa suunnittelu- ja kehittämistyötä on toisinaan rajattava ajankäytöllisesti, helposti huomaan tekeväni ylityötunteja ilmaiseksi. Sen huomioiminen on osa työssäjaksamista ja oman työn arvostamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti