Sometan. Olen siis olemassa.

Virtuaaliminä: jätetyt bittijälkeni, nettiaktiivisuuteni, sosiaalisen median luoma kuva osaamisresursseistani.

Tajusin toisen lähipäivän aikana, kuinka riippuvaista "osaaminen" on muista ihmisistä, toisen ihmisen todistamisesta. Osaamista ja aktiivisuutta "ei ole olemassa", mikäli sitä ei ole jotenkin todennettu olemassaolevaksi toisen ihmisen kautta. Nykypäivänä osaaminen rakentuu ja todentuu enenevissä määrin netissä. Jälkiä jää tahattomasti, mutta jälkiä myös halutaan tiedostaen jättää näkyviin, julkisesti ja edelleen verkottuvaksi, jaettavaksi. Omaa osaamista, vaikuttavuutta jopa sitä missä ja kenen kanssa liikkuu, korostetaan.

Oma yhteiskuvani Jeminan aka performanssitaiteilija Jyrki Karttusen kanssa
viime viikonlopun Kuopio Tanssii ja Soi -tapahtumassa. Jemina pyysi laittamaan tämän kuvan nettiin :)

Olen itse melko aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä. Ylläpidän Facebookissa 17 ryhmää työni ja harrastusteni vuoksi. Koen sen tällä hetkellä ylivoimaisesti tehokkaimmaksi yhteydenpitovälineeksi. Markkinointikanavanakin se on helppo, edullinen ja tavoitettavuudessaan mainio. Erityisen ilahduttavaa on ollut se, että FB on mahdollistanut itselleni ajasta ja paikasta riippumattoman vaikuttamiskanavan jopa valtakunnan tasolla erilaisissa ryhmittymissä. Nykyisen työpaikkani Virpiniemen liikuntaopiston FB-sivuille pääsee tästä. Blogeja olen kirjoittanut vuodesta 2007 ja tämä on niistä järjestyksessään kuudes. Koulutuksellisesti melko merkittävään asemaan niistä on noussut kirjoittamani Flow - ajatuksen ja liikkeen virtaa, joka käsittelee omaa osaamisalaani voimistelun ja tanssin näkökulmasta mm. voimistelun merkitystä lapsen liikunnallisen kehityksen tukijana, perusvoimistelun asemaa liikuntakasvatuksessa sekä voimistelun ja tanssin rajapintoja liikekielellisesti. Flow-blogin ansiosta sain syksyllä 2013 kutsun vetää valtakunnallista tanssillisen voimistelun keskustelufoorumia Vantaalla, osana Suomen Voimisteluliiton kehittämistyötä. Toinen mielenkiintoinen omaa alaani koskeva blogikirjoittaminen tapahtui syksyllä 2013 vierailevan kynän muodossa, kun kirjoitin Oulun tanssinkeskuksen JoJo:n blogiin postaussarjan.

YouTube on noussut työssäni ja harrastuksissani merkittäväksi oppimis- ja opetustyökaluksi. Eniten sitä käytän opetusklippien näyttämiseen (esimerkkinä soveltavan liikunnan opiskelijoilla hyödyntämäni videoklippi integroidun tanssin mahdollisuuksista orientoidessani heitä tulevaan käytännön tanssituntiin yhdessä pyörätuolissa tanssivien ryhmäläisten kanssa). YouTube on hyvä kanava musiikin löytämiseksi voimistelu- ja tanssitunneille, mutta lataan sinne myös jonkun verran opiskelijoiden omia ohjaustuokioita ja ohjauksen näyttöjä havainnollistamiseksi ja oppimisen tueksi. Lataukset menevät linkkien taakse, joita eivät hakukoneet löydä, mutta voimme kätevästi hyödyntää niitä omiin oppimistilanteisiimme. Twitter ja Instagramkin ovat tuttuja, kuitenkin Twitterissä olen tyytynyt olemaan lähinnä seuraaja ja Instagrammissa vain pienen lähipiirin jakaja. Hopeopinnot saivat minut kuitenkin laajentamaan someaktiivisuuttani vielä uudelle verkottumisalustalle nimittäin LinkedIniin. Toivon siitä olevan hyötyä nimenomaan ammatillisessa verkostoitumisessa, samalla se "pakotti" dokumentoimaan omia intressejäni ja osaamisresurssejani.          

#kutsumua

Aktiivisena somettajana, olen oppinut olemaan valpas: nappaamaan tietotulvasta nopeasti olennaisen. Kynnys verkottumiseen ja yhteydenpitoon oman alani ammattilaisiin jopa ympäri maailmaa on madaltunut. En iki kuuna päivänä olisi lähettänyt kaikille heille sähköpostia saati soittanut, mutta voin silti tasavertaisesti käydä keskustelua gurujenkin kanssa vaikkapa blogeissa ja twiittaamalla sekä saada ajankohtaista tutkimustietoa ja uutisia nopeasti omaan käyttööni. Tuskin olisin bongannut kaikkia niitä koulutuskohtaamisia ja seminaarejakaan ilman somen luomia mahdollisuuksia. Omalta kotisohvalta on onnistunut myös webinaareihin osallistuminen. Bloggaaminen on kehittänyt omaa ammattitaitoani jatkuvan reflektoinnin ja anlysoinnin tuloksena; kun pukee sanomansa kirjoitetuksi tekstiksi ei ainoastaan avaa asioita itselleen, vaan myös muille reagoitavaksi. Blogipostauksista saamieni kommenttien ja palautteiden avulla kehittämistyötä on jatkettu yhdessä kollegoiden kanssa, mikä on ollut erittäin antoisaa.

Sosiaalinen media on omalla kohdallani avannut mahdollisuuksia, joita olisi ollut vaikea toteuttaa muilla tavoin. Parasta siinä on ollut se, että jälkiä ei ole jäänyt vain bittiviidakkoon, vaan myös aivokuorelle muistoina ja kokemuksina. Jäljet ovat pysyvä osa identiteettiäni.